Tiina Wiik Jokaisen hyvän syyn valeen kertomiseen peittoaa parempi syy kertoa totuus.

Suomi ei korjaannu näpertelyllä

Hallitus sai gallupissa arvosanan kansalta, ja se oli kurja. Vain joka viides katsoo hallituksen suoriutuneen hyvin tai jokseenkin hyvin. Talouden kasvattaminen leikkaamalla ja maksuja nostamalla ei vakuuta, eikä tilastojen siivoaminen auta työtöntä.

Kaikissa hallituksen uusissa päätöksissä on sama merkittävä puute: ne koskevat spesifisiä yhteiskunnan osa-alueita puuttumatta mitenkään suuriin, rakenteellisiin ongelmiin. Asiantuntijat ja tietyt poliitikot, kuten Kokoomuksen Elina Lepomäki, sanovat suomalaisen järjestelmän kokonaisuutena jääneen ajasta jälkeen, mutta käytännöllisiä ratkaisuja ei heiltäkään kuulu, koska ongelma on liian suuri parilla päätöksellä hoidettavaksi.

Suomen tilasta taloutena ja hyvinvointiyhteiskuntana on tehtävä kattava analyysi, jolla paikannetaan ne merkittävimmät rakenteelliset viat, jotka lamaannuttavat maan. Tämän jälkeen on tehtävä holistisia korjauksia järjestelmään, jotta talous, työllisyys ja yrittäjähenkisyys saadaan liikkeelle.

Yksi lamaannuttavimmista, masentavimmista maamme piirteistä on holhoaminen. Suomi on tutkitusti Euroopan holhoavin yhteiskunta, ja holhoamisella ei ole havaittu olevan mitään vaikutusta kansanterveyteen tai kansan tapoihin. Kuitenkin suomalaisen tyypillinen reaktio uusiin asioihin on "Millä tavalla se on vaarallista? Millä perusteella voisimme kieltää sen?".

Säätely yltää nautintoaineista pihapuiden kaatamiseen ja parkkikiekkojen väriin. Palvelevatko kaikki nämä säädökset aidosti lakien liberalistista tarkoitusta, eli kansalaisten oikeuksien suojelua loukkauksilta? Suomi esitetään sosiaaliliberaalina valtiona, mutta sanan loppuosa putosi matkasta jo kauan sitten.

Kun mietin yrityksen perustamista, herää mieleeni ensimmäisenä kauhukuvia loputtomista paperitöistä ja veropykälien selvittelystä. Kädestä suuhun elämisestä, koska aloitteleva yrittäjä heitetään oman onnensa nojaan mitättömän pienellä starttirahalla, joka ei kata edes alkeellisimpia kuluja. Yrittäminen ei houkuta, koska byrokratia tappaa innon siihen, ja verotus ja maksut imevät aloittelevan yrityksen elinvoiman eli juoksevan rahan ulos yrityksestä.

Jari Lindströmin ideointi työllisyyden lisäämiseksi olivat surkuhupaisaa kuultavaa. Uskon, että pikkupaikkakunnan sosiaaliviranomaisilta tai työpajaohjaajilta kyselemällä olisi saanut samanlaiset ideat. Ministerin työ ei ole helppoa: vaaditun tietotaidon määrä on suuri, eikä paperitehtaalta ministeriksi reväistystä Lindströmistä vaan ole hoitamaan tehtäväänsä sen vaatimalla asiantuntemuksella.

Kaikki Lindströmin ajatukset olivat kikkailua ja tilastojen siivousta: kaikkien päätösten tavoite oli se, että karensseja voitaisiin antaa helpommin ja siten sysätä valtion päivärahakuluja kunnille, koska heidänhän se toimeentulotuki on maksettava. Yksikään Lindströmin päätöksistä ei vaikuta mitenkään siihen asiaan, että Suomessa on satoja tuhansia työpaikkoja liian vähän.

Insinöörin pistäminen siivoamaan ja siivoaoan pistäminen työnhakuun 100 kilometrin päähän kodistaan on niin huono linjaus Suomen mittakaavan työllisyysongelmien edessä, että Lindström ansaitsisi julkisen häpeämarssin ja huutonaurut. 

Yrittäjyys, työllisyys ja kysyntä kasvavat, kun on luottamusta talouteen. Nykysuomalaisella ei ole luottamusta eikä kulutuskykyä. Kulutusvoimaa pienennetään jatkuvilla leikkauksilla, ja laskeva kysyntä vaikuttaa vääjäämättä suomalaiseen tuotantoon ja maahantuontiin, ja siten pienentää työllisyyttä entisestään. Päädytään loputtomaan talouden supistumisen kierteeseen.

Sakkojen ja oikeustoimenpiteisiin liittyvien maksujen nostaminen vaarantaa jo koko oikeusjärjestelmän uskottavuuden. Millainen on pienituloisen oikeusturva, jos parkkisakosta valittaminen tulee kalliimmaksi kuin perusteettoman sakon suosiolla maksaminen? Miten kansalaisen tulisi luottaa järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen, jos samasta rikoksesta tuleva sakko tuplaantuu vuoden vaihteessa siksi, että valtion lompakko ohenee uhkaavasti? Sillä ei ole enää mitään tekemistä oikeuden kanssa, että harkitaankaan sakkojen suuruuden määräytymistä sen mukaan, mikä valtion taloustilanne on.

Luottamusta heikentää myös kansan itsemääräämisoikeuden heikkeneminen. Pakolaiskriisin edessä kansa on voinut vain katsoa sivusta, kun samana vuonna leikataan 900 miljoonan edestä suomalaisilta ja käytetään liki sama määrä turvapaikanhakijoihin. Luottamus oikeudenmukaisuuteen ja halu maksaa veroja kärsii, jos kansalainen kokee, ettei hän voi vaikuttaa siihen, mihin veroja käytetään. 

Suomi tarvitsee tuhdin rokotteen aitoa liberalismia, ei sitä kokoomuslaisten korporatismia tai perussuomalaisten piilososialismia, jota joskus talouskonservatismiksi väitetään.

Tarvitaan rajua säätelyn purkua ja yrittämiseen kannustamista. Tarvitaan kulutuskykyä, jota nostetaan veroja laskemalla ja leikkaamalla valtion menoja turhaa byrokratiaa purkamalla. Pienempi hallinto tarkoittaa enemmän käteen jäävää rahaa kansalaiselle, enemmän vapautta toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan, enemmän intoa uuden kokeiluun, koska joka suunnassa ei olisi vastassa säätelyn viidakkoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Varmaan ymmärrät hyvin että tässä demokraattisessa noidankehässä entiseen malliin äänestämällä tilanne ei korjaudu.

Se on kuitenkin se todellisuus. Pohjan kautta ehkä sitten joskus ylöspäin..

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tiina, leikattu ei ole juuri mitään tämänkään hallituksen päätöksin ja kulutuskysyntä on ollut jatkuvassa kasvussa vuosien ajan. Julkinen n. 10 miljardin vuosittainen velkaantuminen ei ole tuonut Suomeen lisää työpaikkoja, josta voisi päätellä, että miljardit kuluvat ulkomailla tuotettujen hyödykkeiden hankintaan ja matkusteluun kotimaisen työn sijaan.

Yrittämisen perusedellytys on raha ja varallisuus. Tyhjätaskuskun ei sovi aloittaa yrittäjän roolia, sillä siitä ei yleensä seuraaa muuta, kuin huolta ja murhetta itselle ja lähipiirille.

Toki nykymenon turvaamiseksi tarvittaisiin uusia ideoita ja 200.000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa, mutta näillä näkymin todennäköisintä on sopeutuminen nykytasolle - jos edes sillekkään.

Hallituksen mahdollisuudet puuttua kehitykseen ovat kuitenkin varsin rajatut ja vastustus uudistautumiseen ollut äänekästä, rajua ja varsin näkyvää, joka on ilmeisimmin saanut hallituksen varpailleen ja varovaiseksi - ja nähtävästi myös kyvyttömäksi muutokseen.

Loistava ja selkeä kirjoitus, josta kiitokset.

Pekka Iiskonmaki

#2
Sama virkamieslauma kasvattaa edelleen valtion velkaa ja mahaansa. Yksityinen sektori näivettyy.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Voihan se olla, että pienituloiset kansalaiset eivät tykkää, kun heiltä leikataan etuuksia ja palkkoja. Ei sillä nyt ole paljon väliä. Osakekurssit ovat meillä kehittyneet vallan mainiosti. Sitä on jäänyt vähän häiritsemään se, että hallintarekisteriä ja katumuslakia ei ole saatu vietyä läpi. Siinä auttaa kuitenkin se, että meillä on käytettävissä rahalaitos, jonka toimialaan kuuluu menestyvä kansainvälinen verosuunnittelu. Vaitiolo on taattu myös julkisen sanan puolelta.

Tulevaisuudessa on avautumassa kokonaan uusia sijoituskohteita kotimaassa. Ne ovat huomattavasti riskittömämpiä kuin sijoittaminen alentuvan kysynnän ja kirenevän kilpailun aloilla toimiviin yrityksiin. Suomalaisen julkisen talouden osien yhtiöittäminen tarjoaa erinomaisia sijoituskohteita tulevaisuudessa. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tai liikenne, sähköverkot jne.

Kyllä hallitus on toiminut määrätietoisesti näiden päämäärien hyväksi. Tuloksia ei tietenkään ole näin lyhyessä ajassa ehtinyt tulla näkyviin, mutta suunta on oikea. On vielä sanottava, että ministeri Lidström on toiminut täysin hallituksen linjan mukaisesti. Valtion varoja on selvästi säätymässä ja paine verotusta kohtaan siltä osin kevenemässä.

Jukka Laine

Suosittelen mainiota ennakkoluulottomuutta , mutta Lindström on minusta mainio ja rohkea ministeri. Henkilöön menevä arvostelu on kohtuutonta kun ihminen joutuu tekemään raskaita päätöksiä pakon edessä.

Tässä tilanteessa kun maassa on kohta 2 miljoonaa eläkeläistä ja työtöntä yhteensä tarvitaan rohkeutta kyseenalaistaa passivoiva sosiaaliturva. Se on aitoa liberalismia.

Muutosvastainen kansa on luonut järjestelmän joka estää meitä menestymästä. Sitä ei voida muuttaa kuin ajan kanssa. Ihmiset eivät edelleenkään tiedosta tai halua kuulla todellisista ongelmista. Se sitoo politiikkojen kädet ja suut.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

"Passivoiva sosialiturva" on olemassa vain niiden ihmisten korvien välissä jotka eivät ole kokeneet esim. työttömyyttä.

Pekka Iiskonmaki

#6
Ota Arto joskus asioista selvää. Aina vaan sitä samaa demarijargonia.

Tiina Wiik

Miten "passivoivan sosiaaliturvan" poisto auttaa, kun töitä ei yksinkertaisesti ole? Tottahan sitä voidaan leikata vaikka kaikki tuet pois, mutta joka tapauksessa meillä olisi käsissämme ainakin 200 000 ihmistä, joille ei vaan ole töitä. Mitä se auttaa heitä siitä rangaista? Tukien poisto on yksisuuntaista talouskonservatismia aka. riistoa. Eli jatketaan verottamista siihen malliin, kuin elettäisiin sosialistisessa valtiossa mutta leikataan verovaroilla tarjottuja palveluja siten, kuin elettäisiin markkinataloudessa. Jos talouskonservatismia aiotaan noudattaa, pitää sen toimia molempiin suuntiin: jos valtion velvoitteita kansalaiselle vähennetään, pitää kansalaisen verotaakkaakin keventää.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Hallituksen kädet ovat sidotut, komissio vaatii talouskuria.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Makkonen jos haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme se tarvitsee talouskuria, ei siihen komissiota tarvita. Vähävaraisen ihmisen paras turva on kunnossa oleva valtiontalous.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Vähävaraisen ihmisen paras turva on kunnossa oleva valtiontalous."

Miksi ay-liike ja sdp ei suostu sisäiseen devalvaatioon, palkkojen leikkaukseen 25%:lla?

Pekka Iiskonmaki

#12
Nettopalkkoja pitää nostaa potkimalla puolet virkamiehistä oikeisiin töihin. Johan ne saa peräpukamat siitä istumisesta.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Ay-liikkeen ja SDP:n ajattelutapa on jakomielinen. Ne kannattavat euroa, joka edellyttää jatkuvaa palkkakuria ja -joustoja, mutta sitten ne eivät niihin käytännössä suostu. Eikö oman valuutan ajaminen olisi niille paljon johdonmukaisempi toimintalinja.

Tiina Wiik

Onhan se toki niinkin, mutta kyllä hallituksella on enemmän keinoja käytettävissä kuin he nyt käyttävät. Nykyiset toimenpiteet ovat kalpea varjo hallitusohjelman sisällöstä: työllisyyden ja talouskasvun lisäämisestä, turhan säätelyn purkamisesta jne. Säätelyyn ei ole puututtu juuri mitenkään, mitä nyt pieniä näpertelyjä palkkaamisasioissa. Suomen poliitikoilta on todella kauan puuttunut uskallusta, koko 2000-luvun läpi.

Vaikuttaa, että johtajamme vain neuroottisena vilkuilevat Ruotsiin eivätkä uskalla tehdä yhtään mitään ellei Ruotsi tai muut Pohjoismaat tee jotain ensin. Samoin ideointi on köyhää: kaikki nyt suunniteltavat toimenpiteet on uudelleenlämmiteltyjä versiota lukemattomia kertoja käytetyistä konsteista, ja hallituksen yltiöpositiiviset ennusteet toimien tehokkuudesta eivät vastaa asiantuntijoiden näkemyksiä.

Tarvittaisiin todellista johtaja-ainesta: ministereitä, jotka valitaan osaamisen, ei pelkän puolueen perusteella ja joilla on uskallusta keksiä ja toteuttaa luovempiakin ratkaisuja. Nykyhallituksessa on joitain henkilöitä, joilla on selkeästi riittävä koulutus tehtävään (vaikka kokemuksessa ja asennoitumisessa voi olla vikaa), kuten Grahn-Laasonen tai Jussi Niinistö. Lindströmin sijoittaminen aikakauden kannalta merkittävään virkaan vailla asiantuntemusta oli paha virhe, ja nyt se näkyy hänen ideoidensa laadussa.

Pekka Iiskonmaki

''Yksi lamaannuttavimmista, masentavimmista maamme piirteistä on holhoaminen.''

Suomessa syödään eniten mielenterveyslääkkeitä maailmassa. Ei siinä juuri muuta tutkimusta tarvita.

Yrittäjäksi ei missään tapauksessa kannata Suomessa ryhtyä. Se on niin paljon helpompaa muualla.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Arvion mukaan 700 000 syö säännöllisesti mielialalääkkeitä. Varsin epäonnistunut yhteiskunta siis. Mutta entiseen malliiin jatketaan.

Tiina Wiik

Niin paljonko se on? Tiesin, että luku on korkea, mutta tuo on kyllä kammottavaa. Tuntuu silti omankin kokemuksen perusteella järkevältä, kun ajattelee montako ihmistä itse tuntee, jotka ovat mielialalääkkeitä syöneet. Ei ole mitenkään mahdollista, että heillä kaikilla todella olisi lääkitystä vaativa sairaus, useimmat varmaan syövät lääkkeitä puhtaasti mielen parantamiseen, ei sairauden hoitoon. Mielialalääkkeiden kulutus kertoo aika karua tarinaa niin kansanterveydestä kuin ihmisten mielentilasta. Ei hyvinvoivassa, tulevaisuuteen uskovassa yhteiskunnassa haeta lohtua viinapullosta ja lääkepurkista siinä määrin kuin Suomessa.

Pekka Iiskonmaki

#11
Itsemurhatilastot ovat Suomen kohdalla masentavaa luettavaa. Silti meillä menee virallisesti hyvin.

Suomi on epäonnistunut siten kaikilla sektoreillaan. Päättäjät ovat todellisia tunareita ja eivät näe kuin lillukanvarret. Kokonaisnäkemys puuttuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Eero Mattila

Otsikko on totta, mutta jos samaan aikaan syytät työministeri Lindströmiä siitä, että hän kokeilee Sitran ideoimaa työkokeilua ollaan oudoilla jäillä.
- tällaisia kokeiluja pitäisi uskaltaa tehdä. Työttömien pitää saada kokeilla työn tekoa ja yrityksen pitää saada kokeilla työntekijän sopivuutta ilman että joudutaan raastupaan jos toisen mieli muuttuu. Palkaton työkokeilu lienee molemmille osapuolille vapaaehtoinen.
- Samalla tavalla pitäisi pystyä kokeilemaan yrittäjyyttä ilman että luopuu sosiaali- ja työttömyysturvasta jos epäonnistuu.

- Aloittaville yrittäjille ongelmaksi tulee usein lakisääteiset eläkemaksut. Tässä esittäisin, että valtio huolehtii alkavan yrittäjän ensimmäisen vuoden eläkeaksuista ja ensimmäisen vuoden aikana on mahdollisuus palata kortistoon ilman mitään sanktioita.

- Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että on todella ala-arvoista periä rahaa viranomaisten päätöksistä valittamisesta. Viranomaisilla ei ole mitään vastuuta tekemistään virheistä ja aiheuttamistaan vahingoista, siksi on täysin epäoikeudenmmukaista, että viranomaisen kaltoin kohtelema kansalainen joutuu maksamaan valitusoikeudesta - aivan absurdia!

Tiina Wiik

Lindströmin ehdottamalle työkokeilulle ei ole tarvetta, koska vastaavia toimia on jo. On esim. työkokeilua, palkkatukea ja kuntouttavaa työtoimintaa. Ilmaistyön markkinoita ei pitäisi ryhtyä luomaan: ne ovat kylväneet massiivista tuhoa ympäri maailmaa. Iso-Britanniassa on workfareksi kutsuttu ilmaistyöjärjestelmä, jossa ihmiset tekevät kuntouttavaa työtoimintaa tietyn määrän viikossa sitä vastaan, että sosiaalituet säilyvät. Se järjestelmä on vienyt monilta työpaikan alta. Yksikin tehdas irtisanoi kaikki työntekijänsä, vaihtoi toiseen kaupunkiin ja alkoi pyörittää tuotantolinjaa kokonaan ilmaisilla workfare-työntekijöillä. Ilmaistyö on kapitalismin sääntöjen mukaan järjetöntä: yritykset tietenkin tavoittelevat suurinta mahdollista voittoa, ei työllistämistä, joten he ottavat kaiken irti ilmaistyöstä. Niin se vaan menee. Jo nyt kotikunnassani on firmoja, jotka ottavat puolen vuoden "työkokeiluun" nuoria hyvin matalin kustannuksin. Sitten kun tulisi aika antaa oikea työsopimus, heitetään nuori pihalle ja otetaan uutta putkeen. On täysin utopistinen, sosialistinen ajatus luulla, että työnantajapuoli olisi valmis tekemään vähemmän voittoa ihan vaan täysipäiväisiä työpaikkoja luodakseen.

Muista ideoistasi olen kyllä samaa mieltä. Varsinkin aloittelevien yrittäjien tukeminen keveämmällä verotuksella ja sosiaaliturvamaksuilla olisi tärkeää sekä se, ettei joutuisi heti oman onnensa nojaan kun ensimmäistä kuukautta yritystä aloittaa. Raha on aloittelevan bisneksen elinveri ja maksut imee yritykset kuiviin ennen kuin ne edes pääsevät alkuun, ja jotain tukia pitäisi aloittelevan yrittäjänkin kuukausittain saada, koska harva yritys heti alussa tuottaa niin paljon voittoa, että yrittäjä voi ensimmäisenä kuukautena jo nostaa elämiseen riittävää palkkaa.

Pekka Iiskonmaki

Työministeri Lindström on varmasti mies paikallaan ja uskon häneen vilpittömästi. Hän tekee varmasti parhaansa.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

EU:ta kritisoidaan virheellisesti siitä että siellä päätetään ihan kaikki. Tosiasiallisesti se kansallinen päätöksenteko merkitsee useimmiten Suomessa sitä että joku kasvoton virkamies tai poliitikkolauma päättää kansalaisten puolesta, kansalaisilta kysymättä. Usein jonkin kotimaisen lobbaustahon toiveiden mukaisesti.

Suomalaiselle poliitikolle ja virkamiehelle kauhistuttavinta olisi tilanne jossa kansalaiset ja yritykset saisivat päättää mahdollisimman paljon itse, ja kantaa päätöksistään myös itse vastuun. Täällä on vuosikymmenet menty täysin eri suuntaan kuin muissa läntisen Euroopan maissa.

Tiina Wiik

Aivan totta. Olisi todella kiinnostavaa tietää, kuinka suuri osa merkittävistä poliittisista linjauksista on todella sellaisten kasvottomien virkamiesten tekemiä, joita ei koskaan ole vaaleilla valittu ketään edustamaan. Jo lakien luominen avaa paljon ovia epädemokraattiselle vaikuttamiselle, koska lakien valmisteluissa ja ennakkoselvittelyissä on mukana "asiantuntijoita" ja virkamiehiä, sitten mennään lausuntokierrokselle, jossa ei-vaaleilla-valitut henkilöt ja järjestöt antavat mielipiteitään laeista ja vasta sitten päästään eduskuntaan.

Suomessa ymmärretään se ihan hyvin, että paisunut julkinen sektori on taloudellinen rasite. Sitä ei kuitenkaan muisteta, että se on myös syöpä demokratialle, koska julkiseen sektoriin syntyy virkamiesluokka, joilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa ihmisten elämiin. Jos ajatellaan vaikkapa Kelan sairauseläkepäätöksiä, niin usein ihmiset saavat hylkääviä päätöksiä koskaan tapaamatta lääkäriä tai saamatta edes tietää, kuka lääkäri oli, tai onko häntä edes olemassa. Kyseiselle kansalaiselle se on äärimmäisen tärkeä asia, johon hänellä ei ole mitään vaikutusvaltaa.

Toimituksen poiminnat