Tiina Wiik Jokaisen hyvän syyn valeen kertomiseen peittoaa parempi syy kertoa totuus.

Päiväkahviseuraa EU:n sedille

Mies kysyi naiselta: "Suostuisitko kanssani sänkyyn, jos maksaisin miljoona puntaa?"

Nainen vastaa varovaisen myöntävästi, jonka jälkeen mies kysyy:

"Entä suostuisitko jos maksaisin viisi puntaa?"

"Millaiseksi naiseksi sinä oikein minua luulet?" kysyy nainen loukkaantuneena.

"Mehän tiedämme jo, millainen nainen sinä olet. Nyt vain neuvotellaan hinnasta", vastasi mies.

 

Tuota rehellisesti vanhaa, 1930-luvulle juurensa juontavaa vitsiä voisi käyttää eräänlaisena vertauksena minkä tahansa Euroopan valtion ja EU:n väliselle suhteelle. Millä hinnalla itsenäisyys ja demokratia lähtee? Kansa jakautuu kahteen ryhmään: ensimmäiset vastaavat kieltävästi, oli tarjottu hinta mikä hyvänsä. Toiset taas suostuvat vaikka omena suussa joulupöytää koristamaan, kunhan hinnasta sovitaan.

Koska siitähän tässä kaikessa on kyse: itsemääräämisoikeuden ja demokraattisen päätöksenteon säilyttämisestä. EU:n kehityssuunta on jo määrätty: lisää poliittista ja taloudellista integraatiota, lisää valtaa, joka siirretään paikallishallinnoilta Brysseliin. Kansalaisilla ei EU:ssa ole valtaa kuin yhteen, vähäpätöiseen osaan koneistoa: EU-parlamenttiin. Sillä ei kuitenkaan ole juuri mitään oikeita valtuuksia, kuten oikeutta tehdä aloitteita, joten ainoat aloitteetkaan, joista voidaan äänestää, ovat vaalein valitsemattomien virkamiesten päätettävissä.

Britannian päätös oli vain ajan kysymys: he eivät olleet osa euroaluetta, joten muutamien vuosien sisällä heidän olisi kuitenkin tullut päättää, haluavatko he ottaa euron käyttöön vai pitäytyä punnassa. Ottaen huomioon, minkä määrän taloudellista toivottomuutta ja inhimillistä kärsimystä euro on tuottanut, britit tuskin olisivat valinneet euroa, jolloin ero EU:sta olisi ollut edessä joka tapauksessa. 

EU yritti houkutella Britanniaa jäämään erilaisin etuuksin, mutta se on edelleen hinnasta neuvottelua. Suomalaisessa iltapäivälehdessä päiviteltiin, että Britanniahan olisi ollut ensi vuoden puheenjohtajamaa, miksi ne nyt lähtevät. Samoin puuvillaplantaasin orjat voisivat ihmetellä, miksi Toby karkasi, kun hänhän olisi talveksi päässyt sisäorjaksi.

Asia, mikä näissä hinnasta neuvottelijoissa eniten minua risoo, on rehellisyyden puute. He yrittävät saada ajattelunsa näyttämään kauniimmalta ja moraalisemmalta kuin se on. En ole kertaakaan kuullut yhdenkään EU-myönteisen henkilön suoraan sanovan, että hänestä demokratialle on olemassa käypä hinta. Tietenkin he uskovat siihen, sanoivat he sitä tai eivät, mutta ehkäpä he yrittävät pitää kiinni siitä ajatuksesta, että jos he kutsuvat itseään vain "seuraneideiksi", eivät muut ehkä näe, mitä he oikeastaan ovat.

Joten kun suomalaistoimittaja kauhistelee viisumipakon mahdollisuutta tai väliaikaisia taloudellisia vaikutuksia, hän julistaa, mikä hänestä olisi sopiva hinta. Muutama vuosi mukavuutta ja parempaa talouden kasvua, se riittää. Poliitikoille taas voi riittää unelma europarlamenttipaikasta tai komissaarin virasta.

Olisipa ihanaa, mikäli heidän olisi sanottava se suoraan: jos jokaisen EU-myönteisen olisi artikkeleidensa tai blogitekstiensä loppuun liitettävä selkeästi ilmaistuna heidän lopullinen hintansa: rahasumma tai etuudet, joilla hän luopuisi itsemääräämisoikeudesta ja vaihtaisi demokraattisen päätöksenteon elitistiseen byrokratiaan. Hintaneuvottelujen ulkopuolelle jäävät taas voisivat lisätä kunniakkaamman maininnan siitä, että heidän arvonsa eivät ole kaupan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Jokainen sopimus toisen valtion kanssa merkitsee siltä osin itsemääräämisoikeudesta luopumista. Jos on sovittu jotain, ei voi enää tehdä miten haluaa, vaan sitoumuksen mukaan.

Mikään valtio ei ole absoluuttisesti itsenäinen. Kaikilla on olemassa sopimuksia tai sitoumuksia muiden kanssa. Sopimuksia ei tehdä nollasummapelin periaatteella, vaan siksi että molemmat saavuttavat enemmän kuin kumpikin erikseen.

Valtio on sitoumuksistaan huolimatta yhtä itsenäinen ja demokraattinen kuin ennenkin.

Kertomasi vitsi sopii tähänkin tilanteeseen oikein hyvin. EU-jäsenyys on yhdenlainen sopimus joita on jo muutenkin tehty paljon, neuvottelua käydään vain erilaisesta "hinnasta" ja laajemmista eduista. EU:n merkitystä ei voi laskea vain hyötyinä ja kustannuksina, vaan laajempina systeemisinä vaikutuksina.

Käyttäjän JohanAspegren kuva
Johan Aspegren

Jotainhan EU:sta haluttiin, kun sinne kerran mentiin. Ei kyse ollut pelkästään pomoportaan omanedun tavoittelusta, vaan siitä että päästiin integroitumaan länteen NL:n hajoamisen jälkeen. Suomi oli eri paikka 1995.

Toimituksen poiminnat