Talous http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132397/all Mon, 17 Sep 2018 09:17:31 +0300 fi Talouskasvu ei ole enemmistön mielestä juurikaan hallituksen saavutus http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261092-talouskasvu-ei-ole-enemmiston-mielesta-juurikaan-hallituksen-saavutus <p>Kuvassa nyt ensin pistää silmään Persujen logo, vaikka tuossa luulisi olevan Sinisten logo, kun hallituksen saavutuksista tai saavuttamattomuuksista on kyse.</p><p>&nbsp;</p><p>19% on sitä mieltä, että hallitus ei ole lainkaan vaikuttanut talouskasvuun.</p><p>11% taas ajatteleen paljonkin vaikuttaneen. Kysely ei tosin kerro, että mihin suuntaan olisi vaikutettu.</p><p>29% on vastannut jonkin verran ja</p><p>34% vähän.</p><p>&nbsp;</p><p>Mietin, että mikähän tämän hallituksen toimista olisi sellainen, joka olisi talouskasvua Suomessa lisännyt?</p><p>&nbsp;</p><p>Ja pitäisikö puhua taloustappion vähenemisestä, kun miljardi tolkulla ollaan pakkasella edelleen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuvassa nyt ensin pistää silmään Persujen logo, vaikka tuossa luulisi olevan Sinisten logo, kun hallituksen saavutuksista tai saavuttamattomuuksista on kyse.

 

19% on sitä mieltä, että hallitus ei ole lainkaan vaikuttanut talouskasvuun.

11% taas ajatteleen paljonkin vaikuttaneen. Kysely ei tosin kerro, että mihin suuntaan olisi vaikutettu.

29% on vastannut jonkin verran ja

34% vähän.

 

Mietin, että mikähän tämän hallituksen toimista olisi sellainen, joka olisi talouskasvua Suomessa lisännyt?

 

Ja pitäisikö puhua taloustappion vähenemisestä, kun miljardi tolkulla ollaan pakkasella edelleen.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
20 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261092-talouskasvu-ei-ole-enemmiston-mielesta-juurikaan-hallituksen-saavutus#comments Talous Mon, 17 Sep 2018 06:17:31 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261092-talouskasvu-ei-ole-enemmiston-mielesta-juurikaan-hallituksen-saavutus
Minne kuljet Pohjois-Karjala http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261078-minne-kuljet-pohjois-karjala <p>Olen seurannut todella huolestuneena tätä Pohjois-Karjalan kuntien ja heidän yhdessä perustaman kuntayhtymän ( Siun Sote ) ongelmallista suhdetta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Olemme nyt ohittaneet syyskuun puolivälin ja vieläkään ei Siun Sote ole pystynyt toimittamaan kunnille perusteltua, oikeaksi todistettavaa tietoa siitä mikä mihin on rahat käytetty ja miten paljon tänä vuonna sote-kustannukset tulevat maksamaan ko. kunnalle.&nbsp;</p><p>Minkäänlaista konkreettista, selkeää laskelmaa ei ole saatu. Kyseessä on kuitenkin neljäntoista kunnan kuntayhtymä.<br />Siun Sotesta on puhuttu että se on vajaan 700.000.000 &euro; kuntayhtymä, tässä vaiheessa vuotta on siis omistajilta kateissa tieto siitä, mitä vajaalla puolella miljardilla eurolla on tehty.&nbsp;</p><p>Tässä vaiheessa tämä homma menee oikeasti hieman kummalliseksi. Kuntayhtymän perussopimus on sellainen että es. kuntien takauskeskus on selvittämässä sen juridista pätevyyttä&nbsp;(&nbsp;<a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/185463-siirtyyko-taloudellinen-valta-siun-sotessa-vaaralle-toimielimelle-kuntien-takauskeskus-selvittaa-siun-soten-perussopimusta">https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/185463-siirtyyko-taloudellinen-valta-siun-sotessa-vaaralle-toimielimelle-kuntien-takauskeskus-selvittaa-siun-soten-perussopimusta</a>)&nbsp;<br />Mutta mikä on omistajien vastuu?&nbsp;</p><p>Esimerkiksi kuntalain (&nbsp;<a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150410#Pidp446687472">https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150410#Pidp446687472</a>) 7 luku ja 39 pykälä sanoo yksiselitteisesti että kunnanhallituksen ensimmäinen tehtävä on vastata kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta.&nbsp;</p><p>Tämä on merkittävä asia siksi että voidaan heittää kysymys siitä miten näiden neljäntoista kunnan hallitukset ovat suoriutuneet tehtävästään. Kahdeksan ja puoli kuukautta on menty niin ettei tiedetä kunnan suurimman kuluerän sisällöstä juuri mitään varmaa.&nbsp;</p><p>Olen yrittänyt seurata kuntien hallitusten esityslistoja ja en voi kuin ihmetellä sitä että missään ei ole silmiini sattunut sitä että yksikään kunta olisi hallituksen päätöksellä vaatinut sitä mitä omistajalle kuuluu eli tietoja sote-kuluista ja siitä mihin suuntaan ne ovat menossa, koska kyseisen kunnan talouden seuranta ja suunnittelu ei ole mahdollista kuntalain mukaisella tavalla jos yli puolet euroista on &rdquo;teillä tietämättömillä&rdquo;&nbsp;</p><p>Näin Outokumpulaisena voin puhua meidän kunnan tilanteesta, pohjustukseksi paikallislehden 13.9 tekemä juttu asiasta. (<a href="https://i1.wp.com/stjari.com/wp-content/uploads/2018/09/IMG_0368.jpg?w=1280&amp;ssl=1"> linkki</a> )</p><p>Meille esitettiin valtuustoseminaarissa kaksi eri vaihtoehtoa kuluvan vuoden tilinpääöksen arvioksi ja samoin kaksi vaihtoehtoa talousarvion pohjaksi.<br />Varmaan vastaavalla tavalla on asoita jouduttu käsittelemään myös muissa kuntayhtymän kunnissa.</p><p>Tässä kohdin pitäisi kyllä muistaa se mitä case Kittilä on jo nyt meille opettanut, eli rikoslain mukaan kunnan luottamushenkilöt, kuten kunnanvaltuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet ovat rikosoikeudellisessa virkavastuussa aivan samoin kuin virkamiehetkin.&nbsp;</p><p>Sehän on selvää että tämä ei ole hyvän hallintotavan mukaista, eikä minkään lainkaan hengen mukaista mutta se &rdquo;tuhannen taalan&rdquo; kysymys on se että onko tällainen toiminta ollut lain kirjoitetunkin kirjaimen vastaista?&nbsp;&nbsp;<br />Ovatko omistajat toimineet lainmukaisesti kun ovat &rdquo;unohtaneet&rdquo; kunnasta riippuen joko kymmenien tai satojen miljoonien eurojen seurannan?</p><p>Tähän olisi enemmän kuin hyvä saada vastaus tavalla tai toisella, kyseessä on kuitenkin kaikkien Pohjois-Karjalan kuntien ja Heinäveden kyky toimia ja suunnitella talouttaan kuntalain mukaisesti.</p><p>Vai onko tämä jo niin iso asia että se saa elää omaa elämää, pykälistä välittämättä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut todella huolestuneena tätä Pohjois-Karjalan kuntien ja heidän yhdessä perustaman kuntayhtymän ( Siun Sote ) ongelmallista suhdetta.  

Olemme nyt ohittaneet syyskuun puolivälin ja vieläkään ei Siun Sote ole pystynyt toimittamaan kunnille perusteltua, oikeaksi todistettavaa tietoa siitä mikä mihin on rahat käytetty ja miten paljon tänä vuonna sote-kustannukset tulevat maksamaan ko. kunnalle. 

Minkäänlaista konkreettista, selkeää laskelmaa ei ole saatu. Kyseessä on kuitenkin neljäntoista kunnan kuntayhtymä.
Siun Sotesta on puhuttu että se on vajaan 700.000.000 € kuntayhtymä, tässä vaiheessa vuotta on siis omistajilta kateissa tieto siitä, mitä vajaalla puolella miljardilla eurolla on tehty. 

Tässä vaiheessa tämä homma menee oikeasti hieman kummalliseksi. Kuntayhtymän perussopimus on sellainen että es. kuntien takauskeskus on selvittämässä sen juridista pätevyyttä ( https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/185463-siirtyyko-taloudellinen-valta-siun-sotessa-vaaralle-toimielimelle-kuntien-takauskeskus-selvittaa-siun-soten-perussopimusta
Mutta mikä on omistajien vastuu? 

Esimerkiksi kuntalain ( https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150410#Pidp446687472) 7 luku ja 39 pykälä sanoo yksiselitteisesti että kunnanhallituksen ensimmäinen tehtävä on vastata kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta. 

Tämä on merkittävä asia siksi että voidaan heittää kysymys siitä miten näiden neljäntoista kunnan hallitukset ovat suoriutuneet tehtävästään. Kahdeksan ja puoli kuukautta on menty niin ettei tiedetä kunnan suurimman kuluerän sisällöstä juuri mitään varmaa. 

Olen yrittänyt seurata kuntien hallitusten esityslistoja ja en voi kuin ihmetellä sitä että missään ei ole silmiini sattunut sitä että yksikään kunta olisi hallituksen päätöksellä vaatinut sitä mitä omistajalle kuuluu eli tietoja sote-kuluista ja siitä mihin suuntaan ne ovat menossa, koska kyseisen kunnan talouden seuranta ja suunnittelu ei ole mahdollista kuntalain mukaisella tavalla jos yli puolet euroista on ”teillä tietämättömillä” 

Näin Outokumpulaisena voin puhua meidän kunnan tilanteesta, pohjustukseksi paikallislehden 13.9 tekemä juttu asiasta. ( linkki )

Meille esitettiin valtuustoseminaarissa kaksi eri vaihtoehtoa kuluvan vuoden tilinpääöksen arvioksi ja samoin kaksi vaihtoehtoa talousarvion pohjaksi.
Varmaan vastaavalla tavalla on asoita jouduttu käsittelemään myös muissa kuntayhtymän kunnissa.

Tässä kohdin pitäisi kyllä muistaa se mitä case Kittilä on jo nyt meille opettanut, eli rikoslain mukaan kunnan luottamushenkilöt, kuten kunnanvaltuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet ovat rikosoikeudellisessa virkavastuussa aivan samoin kuin virkamiehetkin. 

Sehän on selvää että tämä ei ole hyvän hallintotavan mukaista, eikä minkään lainkaan hengen mukaista mutta se ”tuhannen taalan” kysymys on se että onko tällainen toiminta ollut lain kirjoitetunkin kirjaimen vastaista?  
Ovatko omistajat toimineet lainmukaisesti kun ovat ”unohtaneet” kunnasta riippuen joko kymmenien tai satojen miljoonien eurojen seurannan?

Tähän olisi enemmän kuin hyvä saada vastaus tavalla tai toisella, kyseessä on kuitenkin kaikkien Pohjois-Karjalan kuntien ja Heinäveden kyky toimia ja suunnitella talouttaan kuntalain mukaisesti.

Vai onko tämä jo niin iso asia että se saa elää omaa elämää, pykälistä välittämättä?

]]>
2 http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261078-minne-kuljet-pohjois-karjala#comments Kunnat Pohjois-Karjala siunsote Sote Talous Sun, 16 Sep 2018 17:15:46 +0000 Jari Turpeinen http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261078-minne-kuljet-pohjois-karjala
Argumentteja liberaaliutta vastaan http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260719-argumentteja-liberaaliutta-vastaan <p><strong>Pari viikkoa sitten julkaistiin mitä mielenkiintoisin tutkimus, nimittäin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimus puolueiden asennoitumisesta liberaali-konservatiivi-akselilla. Tällaisia tutkimuksia toivoisin kovasti lisää, ja niistä tulisi uutisoida laajemmin ja asettaa tutkimustuloksia päivänpoliittiseen raamiin.</strong></p><p>Ensiksi sanottakoon, että puolueiden asettaminen millekään kaksiulotteiselle akselille on varsin haastavaa jo senkin vuoksi, että käsitteistöstä itsestäänkään ei voida mennä takuuseen. EVA:n tutkimuksessa liberaalius ja konservatiivius ovat hieman tönkköjä varsinkin talouspolitiikan osalta. Ennemmin olisi puhuttava käsiteparista rajoittamaton &ndash; rajoittava. Rajoittamattoman valitsin vapauden synonyymiksi, jotta kummallakin käsitteellä olisi arkikielessä yhtä huono klangi. Nykyisessä politiikan kielessähän keksitään epämiellyttäville asioille mukavan kuuloisia nimiä, ja vapaus on pahin näistä peitenimistä. Soten yksityistämisprojektikin kulkee nimellä &rdquo;valinnanvapaus&rdquo;. Joka tapauksessa asioiden selkiyttämiseksi käytettäköön EVA:n valitsemaa käsiteparia.</p><p>EVA:n tutkimuksessa tutkittiin puolueiden asemaa liberaaliuden ja konservatiivisuuden välillä seuraavilla politiikan saroilla: sananvapaus, vapaus holhouksesta, identiteetin vapaus ja talouden vapaus. Suurin otsikko saatiin siitä, että valtamediassa vastavoimina esittäytyvät Vihreät ja Perussuomalaiset ovat puolueiden keskiarvoa liberaalimpia. Perussuomalaisten ainoa konservatiivisuuden puolelle heilahtava sarake oli identiteetin vapaus, mikä tarkoittaa tietysti eri vähemmistöjen jalustalle nostamisen vierastamista. Vihreät taas keräsi tässä kysymyksessä liberaalipisteitä.</p><p>Ainoat kokonaan liberaalit tai konservatiiviset puolueet ovat RKP ja KD. Keskusta oli myös talouden vapautta lukuun ottamatta melkoisen konservatiivinen, joskin sehän ei mitenkään heijastu puolueen politiikkaan, kuten ei SDP:nkään periaatteessa vasemmistolainen talousajattelu näy heidän hallituskausillaan. Muistamme Lipposen.</p><p>Minä olen johdonmukaisesti rajoittavan politiikan kannalla, siis EVAn käsiteparissa olen konservatiivi. Tähän kirjoitan siis argumentteja liberaaleja arvoja vastaan.</p><p><strong>Sananvapaus</strong></p><p>Toimin yhdistyksessä nimeltä Vapaan Sanan Tuki ry, joka siis julkaisee myös Kansalainen-verkkojulkaisua. Olen tietysti sitä mieltä, että Suomen nykyisessä tilanteessa on paljon parannettavaa. Ennen kaikkea maahanmuuttokriittisiä ääniä vaiennetaan julkisella lynkkauksella pääkirjoitustoimittajien ja YLEn avustamana tapauksissa, joissa kenellekään ei ole aiheutettu mitään pahaa. Eniten minua kismittää lahtivatti, siis humalassa kotonaan KKK-asun väsännyt jannu, josta tehtiin kansan ykkösinhokki toimittajan kunnianhimon takia. Toisaalla ihmisiä saa nimitellä rasisteiksi ja natseiksi ja toivoa näille kurjaa kohtaloa miten lystää.</p><p>Mutta. En ole ollenkaan sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla julkisesti vapaus sanoa aivan mitä sylki suuhun tuo. Internetin aalloilla seilatessa tulee omassakin viiteryhmässä vastaan mitä inhottavampia kirjoituksia, joiden tarkoituskin on loukata. Milloin on kohteena YLEn toimittaja (Jessikka Aro, jonka kirjoittelu on mielestäni täyttä huuhaahysteriaa mutta se ei oikeuta siihen mitä hänen niskaansa on kaadettu), milloin Niinistön lapsi ja milloin mikäkin. Nämä kaikki tapaukset joita näen lähes päivittäin putoavat kuitenkin yhden nimittäjän alle: käytöstavat. Joillakin ihmisillä niitä ei ole. Minä puhun suljetussa piirissä usein sellaisia mitä en kuunaan kirjoittaisi nettiin &ndash; älkää tekään.</p><p>Toinen ikävä piirre nykyisessä keskustelukulttuurissa on uskontojen kohtelu. Vuosien ajan on uskonnoista tehty ensimmäinen parjauksen kohde. Olen itse uskonnollinen, enkä minä pidä esimerkiksi Sipilän kritisoimisesta, jos se alkaa sanoilla &rdquo;lesta-jussi&rdquo; ja jatkuu joillain viittauksilla lestadiolaisliikkeessä tapahtuvaan pedofiliaan tai muuhun. En muuten pidä Soininkaan haukkumisesta hänen uskontonsa vuoksi.</p><p>Suomessa tämä keskustelu on kuitenkin vinoutunut. Tulijoiden uskontoja suojellaan, mutta kristillisperäisiä uskontoja saa morkata vapaasti. Esimerkiksi islamin piirteistä ja niiden sopimisesta Suomeen tietysti tulee saada puhua. Mutta en voi mitenkään nähdä, että jakamalla kuva vaikkapa Muhammedista ja siasta tekemässä iljettäviä asioita ollaan edes yrittämässä tuoda pöytään mitään hyvää. Muutenkin juuri meidän maahanmuuttokriittisten leiriä näyttää vaivaavan jatkuva alatyylisyyksiin vaipuminen. Parantakaamme. Kaikki vallankumouksellisesta kommunistista sosiaalidarvinistiin saavat puhua asiaansa, ja kaikkia ideologioita voi julistaa hyvällä maulla.</p><p>Lisäksi voidaan kuvitella dilemma. Sanotaan, että meillä olisi olemassa optimaalinen yhteiskunta, jossa talous kasvaa ympäristöystävällisesti kohisten, täystyöllisyys vallitsee, masennuslääkkeitä ei kuluisi ja kaikki olisi muutenkin mallillaan. Tulisiko tämän järjestelmän haukkuminen tekaistun luvuin sallia? En vastaa, koska en tiedä mitä vastaisin. Tämä vain siis ajatteluharjoitukseksi, koska edellä kuvattuunhan ei koskaan päästä.</p><p>Sana ei voi olla kokonaan vapaa, mutta keskustelu voi olla.</p><p><strong>Vapaus holhouksesta</strong></p><p>Kirjoitin jo taannoin <a href="https://blogit.kansalainen.fi/holhous-kunniaan/">suhtautumisestani alkoholipolitiikkaan.</a> Siihen näyttää kiteytyvän suomalainen &rdquo;holhoamiskeskustelu&rdquo;, jos sitä keskusteluksi voi sanoa. Holhoaminenkin on muuten latautunut termi, kuten vapauskin. Mikäli sanalle haluttaisiin parempi sointi, puhuttaisiin huolenpidosta. Joka tapauksessa, joillekin näyttää viinan ostaminen maitokaupasta keskiyöllä olevan ihmisoikeus.</p><p>Minä kannatan hyvinvointivaltiota. &rdquo;Unelmassani&rdquo; kaikkia suomalaisia hoidetaan resurssien mukaan siten, että perusterveytemme ei ole kiinni tulotasosta. Hyvinvointivaltioon liittyy kuitenkin, kuten kaikkiin talouskäsitteisiin, ns. vapaamatkustajan ongelma. Joku ei kanna korttaan kekoon tai hyväksikäyttää järjestelmää. Tässä tapauksessa tiedostamatonta järjestelmän hyväksikäyttöä on lyödä läskiksi ja ryypätä menemään, kyllä yhteiskunta maksaa, ruokkii ja vaatettaa.</p><p>Välittävä yhteiskunta kuitenkin pitää huolen myös silloin, kun et itse sitä mielestäsi tarvitse. Verotuksella pyritään säätelemään ns. keskivertokansalaisen kulutustottumuksia ja erilaisella sääntelyllä luodaan riskikäyttäytymiselle korkeampi rajahinta. Joudut näkemään vaivaa, mikäli sinun on ihan pakko käyttää metamfetamiinia, vaikka kuinka kivaa se olisi. Tässä tapauksessa joudut vieläpä pelkäämään poliisia.</p><p>Suurelle lapselle, joka ajattelee itsellään olevan pelkkiä oikeuksia, tämä on tietysti ikävää. Mutta kokonaisuudelle tämä on hyväksi.</p><p><strong>Identiteetin vapaus</strong></p><p>Tämä lienee yleisölleni helpointa ymmärtää ja/tai hyväksyä. Nyky-yhteiskunta on aivan liian sirpaloitunut. Internet-aikana voimme muodostaa heimoja ja eristäytyä muista. Sanokaa mitä sanotte, yksi kokonaisuus toimii paremmin kuin kymmenen toisistaan eristäytynyttä kuppikuntaa. En kerta kaikkiaan voi käsittää, miksi esimerkiksi Vasemmistoliitto, jonka taustaideologia vaatii juuri yhteen hiileen puhaltamista, lietsoo jatkuvasti eripuraa vähemmistöjen ja enemmistön välille. Oli sitten kyse seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuuttajista, aina ollaan jotenkin sorrettuja ja jotain vanhaa, hyvää ja toimivaa pitää kaataa. Suomen hyvinvointiyhteiskuntahan toimi parhaiten vielä 1980-luvulla, jolloin ihmiset eivät olleet jatkuvasti ahdistuneita identiteetistään. Korkeintaan työ ja pääoma olivat vastakkain, mikä on talouden sanelema pakko, ja tämä vastakkainasettelu tuottaa parhaimmillaan hyviä tuloksia.</p><p>Nykyinen meno, jossa ihmisiä yhteen kokoavia käsitteitä ja instituutioita, kuten uskontoa, perhettä ja kansallisuutta, jatkuvasti parjataan ja halveerataan ja hajotetaan, tulee johtamaan meidät samanlaiseen tilanteeseen kuin Yhdysvalloissa. Meillä on pian kaksi tai useampi lukuisten eri sirpaleryhmien muodostamaa blokkia, jotka vetävät köyttä eri suuntiin identiteetti keppihevosenaan, ja taustalla rahantekijät tekevät mitä lystäävät.</p><p>Mitä maahanmuuttoon taas tulee, on tilanne sama. Suomeen tuotetaan jatkuvasti lisää väestöä, joka ei samaistu Suomeen ja meidän tekemisiimme. Usein heidän keskinäinen yhteenkuuluvuudentunteensa on paljon korkeampi kuin meidän, jotka riitelemme keskenämme siitä, pitäisikö pukuhuoneiden olla mallia unisex. Saamme tänne vielä yhden poliittisen voiman lisää, mikä on vastakkainen niin suomalaisten liberaalien kuin konservatiivienkin kanssa &ndash; joskin kummankin kanssa eri tavoin.</p><p>Joku voi tietysti tässä vaiheessa kysyä, miksi en ole sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi olla liberaaleja, silloinhan olisimme samanlaisia. Siihen vastaan uskovani ns. kulttuurievoluutioon. Esimerkiksi perhe on kehittynyt eri puolilla maailmaa toisistaan eristyneissä ryhmissä useimmiten kovin samankaltaiseksi. Vielä räikeämpää samankaltaisuus on, mikäli tarkastelemme vaikkapa vain omaa ilmastovyöhykettämme. Mikäli jokin muu malli toimisi paremmin, eläisimme jo kaikki sateenkaariperheissä tai ties missä. Vastaan siis patavanhoillisesti lainaten Sinuhe egyptiläistä: <em>niin on aina ollut, ja niin on aina oleva.</em></p><p><strong>Talouden vapaus</strong></p><p>Tästä minulla olisi kaiketi eniten sanottavaa, olenhan talousvasemmistolainen. Taloudessa jokainen pyrkii maksimoimaan omaa hyötyään. Tätä tosiseikkaa talousliberaalit pitävät muuten omanakin johtotähtenään. Kun jokainen maksimoi omaa hyötyään, talous kasvaa. Näin tietysti olisi, mikäli meillä jokaisella olisi oma torppa ja perunamaaeikä meidän tarvitsisi muita ajatella, mutta kun ei. Olemme erikoistuneita eri ammatteihin ja osasia paitsi oman alamme tuotantoketjuissa, myös osasia kansantaloudessa ja lopulta yhteis- ja ihmiskunnassa.</p><p>Mikäli taloutemme olisi täysin vapaa tai ainakin lähellä sitä, eikä esimerkiksi tuloja tasattaisi minkään mekanismin kautta, olisi meillä varsinkin nykyisen teknologisen kehityksen ja pääomien liikkuvuuden vuoksi piankin edessä tilanne, jossa suuri osa kuuluisi työtä tekevään tai työttömään köyhälistöön ja pieni osa ihmisistä omistaisi kaiken. Raha tulee rahan luokse. Tällainen tilanne paitsi aiheuttaisi erittäin tulenaran tilanteen, olisi myös itse talouden kannalta vahingollinen. Rahan kierto loppuisi. En nimittäin usko että Kroisos Pennoset alkaisivat luoda rahankiertoa jakamalla itse varallisuuttaan, vaan investoisivat ennemmin omaisuutensa suojeluun. Itse asiassa saatamme olla siinä tilanteessa jo nyt, mutta emme vain huomaa sitä, koska luomme koko ajan uutta nappulaa luomalla velkaa. Mene ja tiedä, pian ehkä tiedämme.</p><p>Itsenäisyyspuolueen edesmennyt puheenjohtaja kiteytti asian erittäin hyvin. Hän kysyi, olisitko ennemmin miljonääri joka voi kävellä kadulla kuten kuka tahansa ihminen, vaiko miljardööri jonka on elettävä piikkilangan, konekiväärien ja saksanpaimenkoirien ympäröimänä. Talous on Suomessa toiminut parhaiten silloin, kun tuloja tasattiin luomalla valtionyhtiöiden ja liikelaitosten kautta työtä niille, joilla sitä ei ollut ja pääoman liikkeitä rajoitettiin. Kun nämä rajoitukset purettiin, syöksyimme lamaan jonka jälkimainingeissa mukamas vasemmistopuolue SDP vielä kauppasi polkuhintaan tärkeimmät valtionyhtiöt. Vielä on jotain myymättä.</p><p><strong>Ei vapautta sen itsensä takia</strong></p><p>Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihmisen erottaa eläimestä juuri se, että me olemme kykeneviä ja valmiita rajoittamaan itseämme paitsi omamme, myös toisten hyvän vuoksi. Siksi olemme rakentaneet erilaisia järjestelmiä, joilla yhteiskuntia, talouksia ja meitä itseämme ohjataan. Kuten sanottu, ovat useat eri yhteiskunnat kehittyneet samaan suuntaan eri alueilla, kuten vaikkapa perhemallinsa puolesta. Jotain hyvää niissä on oltava, ja siksi ei jonkin yksilön mieltymysten takia niitä pidä romuttaa enempää kuin on yhteiskunnan toimivuuden ja sen asukkaiden onnellisuuden kannalta pakko. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kannattaisin vaikkapa maaorjuutta, vaan konservatiivikin elää ajassaan ja minustakin esimerkiksi Napoleon oli jossain oikeassa.</p><p>Muuten olen sitä mieltä että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta, liberaalien kyhäelmä sekin.</p><p>Akseli Erkkilä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pari viikkoa sitten julkaistiin mitä mielenkiintoisin tutkimus, nimittäin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimus puolueiden asennoitumisesta liberaali-konservatiivi-akselilla. Tällaisia tutkimuksia toivoisin kovasti lisää, ja niistä tulisi uutisoida laajemmin ja asettaa tutkimustuloksia päivänpoliittiseen raamiin.

Ensiksi sanottakoon, että puolueiden asettaminen millekään kaksiulotteiselle akselille on varsin haastavaa jo senkin vuoksi, että käsitteistöstä itsestäänkään ei voida mennä takuuseen. EVA:n tutkimuksessa liberaalius ja konservatiivius ovat hieman tönkköjä varsinkin talouspolitiikan osalta. Ennemmin olisi puhuttava käsiteparista rajoittamaton – rajoittava. Rajoittamattoman valitsin vapauden synonyymiksi, jotta kummallakin käsitteellä olisi arkikielessä yhtä huono klangi. Nykyisessä politiikan kielessähän keksitään epämiellyttäville asioille mukavan kuuloisia nimiä, ja vapaus on pahin näistä peitenimistä. Soten yksityistämisprojektikin kulkee nimellä ”valinnanvapaus”. Joka tapauksessa asioiden selkiyttämiseksi käytettäköön EVA:n valitsemaa käsiteparia.

EVA:n tutkimuksessa tutkittiin puolueiden asemaa liberaaliuden ja konservatiivisuuden välillä seuraavilla politiikan saroilla: sananvapaus, vapaus holhouksesta, identiteetin vapaus ja talouden vapaus. Suurin otsikko saatiin siitä, että valtamediassa vastavoimina esittäytyvät Vihreät ja Perussuomalaiset ovat puolueiden keskiarvoa liberaalimpia. Perussuomalaisten ainoa konservatiivisuuden puolelle heilahtava sarake oli identiteetin vapaus, mikä tarkoittaa tietysti eri vähemmistöjen jalustalle nostamisen vierastamista. Vihreät taas keräsi tässä kysymyksessä liberaalipisteitä.

Ainoat kokonaan liberaalit tai konservatiiviset puolueet ovat RKP ja KD. Keskusta oli myös talouden vapautta lukuun ottamatta melkoisen konservatiivinen, joskin sehän ei mitenkään heijastu puolueen politiikkaan, kuten ei SDP:nkään periaatteessa vasemmistolainen talousajattelu näy heidän hallituskausillaan. Muistamme Lipposen.

Minä olen johdonmukaisesti rajoittavan politiikan kannalla, siis EVAn käsiteparissa olen konservatiivi. Tähän kirjoitan siis argumentteja liberaaleja arvoja vastaan.

Sananvapaus

Toimin yhdistyksessä nimeltä Vapaan Sanan Tuki ry, joka siis julkaisee myös Kansalainen-verkkojulkaisua. Olen tietysti sitä mieltä, että Suomen nykyisessä tilanteessa on paljon parannettavaa. Ennen kaikkea maahanmuuttokriittisiä ääniä vaiennetaan julkisella lynkkauksella pääkirjoitustoimittajien ja YLEn avustamana tapauksissa, joissa kenellekään ei ole aiheutettu mitään pahaa. Eniten minua kismittää lahtivatti, siis humalassa kotonaan KKK-asun väsännyt jannu, josta tehtiin kansan ykkösinhokki toimittajan kunnianhimon takia. Toisaalla ihmisiä saa nimitellä rasisteiksi ja natseiksi ja toivoa näille kurjaa kohtaloa miten lystää.

Mutta. En ole ollenkaan sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla julkisesti vapaus sanoa aivan mitä sylki suuhun tuo. Internetin aalloilla seilatessa tulee omassakin viiteryhmässä vastaan mitä inhottavampia kirjoituksia, joiden tarkoituskin on loukata. Milloin on kohteena YLEn toimittaja (Jessikka Aro, jonka kirjoittelu on mielestäni täyttä huuhaahysteriaa mutta se ei oikeuta siihen mitä hänen niskaansa on kaadettu), milloin Niinistön lapsi ja milloin mikäkin. Nämä kaikki tapaukset joita näen lähes päivittäin putoavat kuitenkin yhden nimittäjän alle: käytöstavat. Joillakin ihmisillä niitä ei ole. Minä puhun suljetussa piirissä usein sellaisia mitä en kuunaan kirjoittaisi nettiin – älkää tekään.

Toinen ikävä piirre nykyisessä keskustelukulttuurissa on uskontojen kohtelu. Vuosien ajan on uskonnoista tehty ensimmäinen parjauksen kohde. Olen itse uskonnollinen, enkä minä pidä esimerkiksi Sipilän kritisoimisesta, jos se alkaa sanoilla ”lesta-jussi” ja jatkuu joillain viittauksilla lestadiolaisliikkeessä tapahtuvaan pedofiliaan tai muuhun. En muuten pidä Soininkaan haukkumisesta hänen uskontonsa vuoksi.

Suomessa tämä keskustelu on kuitenkin vinoutunut. Tulijoiden uskontoja suojellaan, mutta kristillisperäisiä uskontoja saa morkata vapaasti. Esimerkiksi islamin piirteistä ja niiden sopimisesta Suomeen tietysti tulee saada puhua. Mutta en voi mitenkään nähdä, että jakamalla kuva vaikkapa Muhammedista ja siasta tekemässä iljettäviä asioita ollaan edes yrittämässä tuoda pöytään mitään hyvää. Muutenkin juuri meidän maahanmuuttokriittisten leiriä näyttää vaivaavan jatkuva alatyylisyyksiin vaipuminen. Parantakaamme. Kaikki vallankumouksellisesta kommunistista sosiaalidarvinistiin saavat puhua asiaansa, ja kaikkia ideologioita voi julistaa hyvällä maulla.

Lisäksi voidaan kuvitella dilemma. Sanotaan, että meillä olisi olemassa optimaalinen yhteiskunta, jossa talous kasvaa ympäristöystävällisesti kohisten, täystyöllisyys vallitsee, masennuslääkkeitä ei kuluisi ja kaikki olisi muutenkin mallillaan. Tulisiko tämän järjestelmän haukkuminen tekaistun luvuin sallia? En vastaa, koska en tiedä mitä vastaisin. Tämä vain siis ajatteluharjoitukseksi, koska edellä kuvattuunhan ei koskaan päästä.

Sana ei voi olla kokonaan vapaa, mutta keskustelu voi olla.

Vapaus holhouksesta

Kirjoitin jo taannoin suhtautumisestani alkoholipolitiikkaan. Siihen näyttää kiteytyvän suomalainen ”holhoamiskeskustelu”, jos sitä keskusteluksi voi sanoa. Holhoaminenkin on muuten latautunut termi, kuten vapauskin. Mikäli sanalle haluttaisiin parempi sointi, puhuttaisiin huolenpidosta. Joka tapauksessa, joillekin näyttää viinan ostaminen maitokaupasta keskiyöllä olevan ihmisoikeus.

Minä kannatan hyvinvointivaltiota. ”Unelmassani” kaikkia suomalaisia hoidetaan resurssien mukaan siten, että perusterveytemme ei ole kiinni tulotasosta. Hyvinvointivaltioon liittyy kuitenkin, kuten kaikkiin talouskäsitteisiin, ns. vapaamatkustajan ongelma. Joku ei kanna korttaan kekoon tai hyväksikäyttää järjestelmää. Tässä tapauksessa tiedostamatonta järjestelmän hyväksikäyttöä on lyödä läskiksi ja ryypätä menemään, kyllä yhteiskunta maksaa, ruokkii ja vaatettaa.

Välittävä yhteiskunta kuitenkin pitää huolen myös silloin, kun et itse sitä mielestäsi tarvitse. Verotuksella pyritään säätelemään ns. keskivertokansalaisen kulutustottumuksia ja erilaisella sääntelyllä luodaan riskikäyttäytymiselle korkeampi rajahinta. Joudut näkemään vaivaa, mikäli sinun on ihan pakko käyttää metamfetamiinia, vaikka kuinka kivaa se olisi. Tässä tapauksessa joudut vieläpä pelkäämään poliisia.

Suurelle lapselle, joka ajattelee itsellään olevan pelkkiä oikeuksia, tämä on tietysti ikävää. Mutta kokonaisuudelle tämä on hyväksi.

Identiteetin vapaus

Tämä lienee yleisölleni helpointa ymmärtää ja/tai hyväksyä. Nyky-yhteiskunta on aivan liian sirpaloitunut. Internet-aikana voimme muodostaa heimoja ja eristäytyä muista. Sanokaa mitä sanotte, yksi kokonaisuus toimii paremmin kuin kymmenen toisistaan eristäytynyttä kuppikuntaa. En kerta kaikkiaan voi käsittää, miksi esimerkiksi Vasemmistoliitto, jonka taustaideologia vaatii juuri yhteen hiileen puhaltamista, lietsoo jatkuvasti eripuraa vähemmistöjen ja enemmistön välille. Oli sitten kyse seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuuttajista, aina ollaan jotenkin sorrettuja ja jotain vanhaa, hyvää ja toimivaa pitää kaataa. Suomen hyvinvointiyhteiskuntahan toimi parhaiten vielä 1980-luvulla, jolloin ihmiset eivät olleet jatkuvasti ahdistuneita identiteetistään. Korkeintaan työ ja pääoma olivat vastakkain, mikä on talouden sanelema pakko, ja tämä vastakkainasettelu tuottaa parhaimmillaan hyviä tuloksia.

Nykyinen meno, jossa ihmisiä yhteen kokoavia käsitteitä ja instituutioita, kuten uskontoa, perhettä ja kansallisuutta, jatkuvasti parjataan ja halveerataan ja hajotetaan, tulee johtamaan meidät samanlaiseen tilanteeseen kuin Yhdysvalloissa. Meillä on pian kaksi tai useampi lukuisten eri sirpaleryhmien muodostamaa blokkia, jotka vetävät köyttä eri suuntiin identiteetti keppihevosenaan, ja taustalla rahantekijät tekevät mitä lystäävät.

Mitä maahanmuuttoon taas tulee, on tilanne sama. Suomeen tuotetaan jatkuvasti lisää väestöä, joka ei samaistu Suomeen ja meidän tekemisiimme. Usein heidän keskinäinen yhteenkuuluvuudentunteensa on paljon korkeampi kuin meidän, jotka riitelemme keskenämme siitä, pitäisikö pukuhuoneiden olla mallia unisex. Saamme tänne vielä yhden poliittisen voiman lisää, mikä on vastakkainen niin suomalaisten liberaalien kuin konservatiivienkin kanssa – joskin kummankin kanssa eri tavoin.

Joku voi tietysti tässä vaiheessa kysyä, miksi en ole sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi olla liberaaleja, silloinhan olisimme samanlaisia. Siihen vastaan uskovani ns. kulttuurievoluutioon. Esimerkiksi perhe on kehittynyt eri puolilla maailmaa toisistaan eristyneissä ryhmissä useimmiten kovin samankaltaiseksi. Vielä räikeämpää samankaltaisuus on, mikäli tarkastelemme vaikkapa vain omaa ilmastovyöhykettämme. Mikäli jokin muu malli toimisi paremmin, eläisimme jo kaikki sateenkaariperheissä tai ties missä. Vastaan siis patavanhoillisesti lainaten Sinuhe egyptiläistä: niin on aina ollut, ja niin on aina oleva.

Talouden vapaus

Tästä minulla olisi kaiketi eniten sanottavaa, olenhan talousvasemmistolainen. Taloudessa jokainen pyrkii maksimoimaan omaa hyötyään. Tätä tosiseikkaa talousliberaalit pitävät muuten omanakin johtotähtenään. Kun jokainen maksimoi omaa hyötyään, talous kasvaa. Näin tietysti olisi, mikäli meillä jokaisella olisi oma torppa ja perunamaaeikä meidän tarvitsisi muita ajatella, mutta kun ei. Olemme erikoistuneita eri ammatteihin ja osasia paitsi oman alamme tuotantoketjuissa, myös osasia kansantaloudessa ja lopulta yhteis- ja ihmiskunnassa.

Mikäli taloutemme olisi täysin vapaa tai ainakin lähellä sitä, eikä esimerkiksi tuloja tasattaisi minkään mekanismin kautta, olisi meillä varsinkin nykyisen teknologisen kehityksen ja pääomien liikkuvuuden vuoksi piankin edessä tilanne, jossa suuri osa kuuluisi työtä tekevään tai työttömään köyhälistöön ja pieni osa ihmisistä omistaisi kaiken. Raha tulee rahan luokse. Tällainen tilanne paitsi aiheuttaisi erittäin tulenaran tilanteen, olisi myös itse talouden kannalta vahingollinen. Rahan kierto loppuisi. En nimittäin usko että Kroisos Pennoset alkaisivat luoda rahankiertoa jakamalla itse varallisuuttaan, vaan investoisivat ennemmin omaisuutensa suojeluun. Itse asiassa saatamme olla siinä tilanteessa jo nyt, mutta emme vain huomaa sitä, koska luomme koko ajan uutta nappulaa luomalla velkaa. Mene ja tiedä, pian ehkä tiedämme.

Itsenäisyyspuolueen edesmennyt puheenjohtaja kiteytti asian erittäin hyvin. Hän kysyi, olisitko ennemmin miljonääri joka voi kävellä kadulla kuten kuka tahansa ihminen, vaiko miljardööri jonka on elettävä piikkilangan, konekiväärien ja saksanpaimenkoirien ympäröimänä. Talous on Suomessa toiminut parhaiten silloin, kun tuloja tasattiin luomalla valtionyhtiöiden ja liikelaitosten kautta työtä niille, joilla sitä ei ollut ja pääoman liikkeitä rajoitettiin. Kun nämä rajoitukset purettiin, syöksyimme lamaan jonka jälkimainingeissa mukamas vasemmistopuolue SDP vielä kauppasi polkuhintaan tärkeimmät valtionyhtiöt. Vielä on jotain myymättä.

Ei vapautta sen itsensä takia

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihmisen erottaa eläimestä juuri se, että me olemme kykeneviä ja valmiita rajoittamaan itseämme paitsi omamme, myös toisten hyvän vuoksi. Siksi olemme rakentaneet erilaisia järjestelmiä, joilla yhteiskuntia, talouksia ja meitä itseämme ohjataan. Kuten sanottu, ovat useat eri yhteiskunnat kehittyneet samaan suuntaan eri alueilla, kuten vaikkapa perhemallinsa puolesta. Jotain hyvää niissä on oltava, ja siksi ei jonkin yksilön mieltymysten takia niitä pidä romuttaa enempää kuin on yhteiskunnan toimivuuden ja sen asukkaiden onnellisuuden kannalta pakko. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kannattaisin vaikkapa maaorjuutta, vaan konservatiivikin elää ajassaan ja minustakin esimerkiksi Napoleon oli jossain oikeassa.

Muuten olen sitä mieltä että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta, liberaalien kyhäelmä sekin.

Akseli Erkkilä

]]>
3 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260719-argumentteja-liberaaliutta-vastaan#comments Konservatismi Liberalismi Talous Vapaus Sun, 09 Sep 2018 18:26:42 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260719-argumentteja-liberaaliutta-vastaan
Sipilän motiivit http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260419-sipilan-motiivit <p>&nbsp;</p><p>Pääministerin Sipilän lausunto,&nbsp;jonka mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista &rdquo;on liikkeellä taloudellisten syiden takia&rdquo; on hämmentänyt koko lailla kotimaista maahanmuuttokeskustelua, vaikka ei kai lausunnossa mitään uutispommia ole. Ei ainakaan niille, jota seuraavat maahanmuuttoon liittyvää kansainvälistä tutkimusta. Toki joillekin puhuminen taloudellista motiiveista on kaikissa olosuhteissa liikaa. Niille, jotka kieltäytyvät edes ajattelemasta taloudellisia motiiveja, ei kannata kirjoittaa mitään, mutta muille voi ehkä yrittää kertoa muutaman faktan.</p><p>Tarkastellaan ensi vaikka turvapaikan hakijoiden määriä ajanjaksosta toiseen. Jos taustalla olisivat vain (henkilökohtainen) vaino ja pelko, hakijamäärien pitäisi oletettavasti vaihdella &ldquo;satunnaisesti&rdquo; (perättäisten lukujen pitäisi olla korreloimattomia). Mutta katsotaan vaikka kuvaa irakilaisten turvapaikkahakemuksista 2014-2018. Kuvaa dominoi hurja piikki 2015 lopulla. Kertooko se siitä, että Irakissa olisi silloin alkanut massiivinen (henkilökohtainen) vaino? Hieman samanlainen kuva saadaan somaleiden ja afgaanien hakemuksista 2014-2018. Toki ISIS oli 2015 vielä joillain Irakin alueilla vielä &rdquo;hengissä&rdquo;, mutta sen sotaponnistukset tuskin noudattivat kuvan logiikkaa. Somalia ja Afganistan ovat sitten jo luku sinänsä.</p><p>Kai ilmeisin selitys määrien vaihteluille on (muuttunut) käsitys siitä, mitä mahdollisuuksia on päästä muuttamaan Eurooppaan (Kreikka lopetti rajavalvonnan ja Saksa kertoi ottavansa kaikki pakolaiset vastaan). Eli kyse on pikemmin turvapaikanhakijoiden kysynnästä kuin tarjonnasta. Tuskin kukaan turvapaikan hakijoista (saamiaan ohjeita noudattaen) silti vetosi Merkelin (tai Sipilän) lupauksiin, mutta se ei tietenkään kerro mitään hakemusten taustalla olleista (todellisista) motiiveista.</p><p>Toinen asia on kohdemaan valinta. Vuoden 2015 osalta laskin aikanaan (ks. <em>Maahanmuutto: talouden ongelma vai ongelmien ratkais</em>u? 2017) miten kohdemaan valinta riippui etäisyydestä kohdemaahan ja kohdemaan olosuhteista. Osoittautui, että (järjestys)korrelaatio turvapaikan hakijoiden suhteellisen määrän ja etäisyyden (etäisyys kohdemaahan) välillä oli &rdquo;väärän merkkinen&rdquo; (positiivinen), jos kohta hyvin alhainen. Sen sijaan korrelaatio tulotason kanssa oli 0.68 ja sosiaalimenot/BKT-suhteen kanssa 0.53. Näiden lukujen valossa on hieman hankala väittää, että taloudellisilla tekijöille ei olisi mitään tekemistä pakolaisnimikkeen alla kulkevan ilmiön kanssa.</p><p>Tarkastellaan vielä yhtä tietolähdettä, eli EMN:n (European Migration Network&nbsp;) uusia tilastoja alaikäisten turvapaikan hakijoiden kohdemaavalinnoista (ks. oheiset tauluko 1 ja 2). Suomen luvut eivät suinkaan ole kaikkein suurimmat, koska tunnetusti Saksa ja Ruotsi ovat olleet tässäkin suhteessa suurimmat vastaanottajamaat. Kuitenkin Suomen osalta positiivisten päätösten määrä oli 2016 suurempi kuin Englannin ja Ranskan (Ranska on tunnetusti suurenmoinen oppimestari verbaalisella tasolla, mutta todellisuus etenee omia latujaan). Suomi ja yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa on kärkitiloilla varsinkin jos suhteutetaan luvut väkilukuun. Voiko joku väittää, että hakemukset jakautuvat eri maiden välillä jotenkin sattumanvaraisesti, vai säätelevätkö niitä sittenkin kohdemaan esitaso ja pakolaispolitiikan tiukkuus (vertaa taulukoita 1 ja 2)? Ei pitäisi olla vaikea vastata.</p>  

Pääministerin Sipilän lausunto, jonka mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista ”on liikkeellä taloudellisten syiden takia” on hämmentänyt koko lailla kotimaista maahanmuuttokeskustelua, vaikka ei kai lausunnossa mitään uutispommia ole. Ei ainakaan niille, jota seuraavat maahanmuuttoon liittyvää kansainvälistä tutkimusta. Toki joillekin puhuminen taloudellista motiiveista on kaikissa olosuhteissa liikaa. Niille, jotka kieltäytyvät edes ajattelemasta taloudellisia motiiveja, ei kannata kirjoittaa mitään, mutta muille voi ehkä yrittää kertoa muutaman faktan.

Tarkastellaan ensi vaikka turvapaikan hakijoiden määriä ajanjaksosta toiseen. Jos taustalla olisivat vain (henkilökohtainen) vaino ja pelko, hakijamäärien pitäisi oletettavasti vaihdella “satunnaisesti” (perättäisten lukujen pitäisi olla korreloimattomia). Mutta katsotaan vaikka kuvaa irakilaisten turvapaikkahakemuksista 2014-2018. Kuvaa dominoi hurja piikki 2015 lopulla. Kertooko se siitä, että Irakissa olisi silloin alkanut massiivinen (henkilökohtainen) vaino? Hieman samanlainen kuva saadaan somaleiden ja afgaanien hakemuksista 2014-2018. Toki ISIS oli 2015 vielä joillain Irakin alueilla vielä ”hengissä”, mutta sen sotaponnistukset tuskin noudattivat kuvan logiikkaa. Somalia ja Afganistan ovat sitten jo luku sinänsä.

Kai ilmeisin selitys määrien vaihteluille on (muuttunut) käsitys siitä, mitä mahdollisuuksia on päästä muuttamaan Eurooppaan (Kreikka lopetti rajavalvonnan ja Saksa kertoi ottavansa kaikki pakolaiset vastaan). Eli kyse on pikemmin turvapaikanhakijoiden kysynnästä kuin tarjonnasta. Tuskin kukaan turvapaikan hakijoista (saamiaan ohjeita noudattaen) silti vetosi Merkelin (tai Sipilän) lupauksiin, mutta se ei tietenkään kerro mitään hakemusten taustalla olleista (todellisista) motiiveista.

Toinen asia on kohdemaan valinta. Vuoden 2015 osalta laskin aikanaan (ks. Maahanmuutto: talouden ongelma vai ongelmien ratkaisu? 2017) miten kohdemaan valinta riippui etäisyydestä kohdemaahan ja kohdemaan olosuhteista. Osoittautui, että (järjestys)korrelaatio turvapaikan hakijoiden suhteellisen määrän ja etäisyyden (etäisyys kohdemaahan) välillä oli ”väärän merkkinen” (positiivinen), jos kohta hyvin alhainen. Sen sijaan korrelaatio tulotason kanssa oli 0.68 ja sosiaalimenot/BKT-suhteen kanssa 0.53. Näiden lukujen valossa on hieman hankala väittää, että taloudellisilla tekijöille ei olisi mitään tekemistä pakolaisnimikkeen alla kulkevan ilmiön kanssa.

Tarkastellaan vielä yhtä tietolähdettä, eli EMN:n (European Migration Network ) uusia tilastoja alaikäisten turvapaikan hakijoiden kohdemaavalinnoista (ks. oheiset tauluko 1 ja 2). Suomen luvut eivät suinkaan ole kaikkein suurimmat, koska tunnetusti Saksa ja Ruotsi ovat olleet tässäkin suhteessa suurimmat vastaanottajamaat. Kuitenkin Suomen osalta positiivisten päätösten määrä oli 2016 suurempi kuin Englannin ja Ranskan (Ranska on tunnetusti suurenmoinen oppimestari verbaalisella tasolla, mutta todellisuus etenee omia latujaan). Suomi ja yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa on kärkitiloilla varsinkin jos suhteutetaan luvut väkilukuun. Voiko joku väittää, että hakemukset jakautuvat eri maiden välillä jotenkin sattumanvaraisesti, vai säätelevätkö niitä sittenkin kohdemaan esitaso ja pakolaispolitiikan tiukkuus (vertaa taulukoita 1 ja 2)? Ei pitäisi olla vaikea vastata.

]]>
48 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260419-sipilan-motiivit#comments Kotimaa Maanamuutto Sipilän hallitus Talous Mon, 03 Sep 2018 18:56:17 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260419-sipilan-motiivit
Minun agendani http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260394-minun-agendani <p>Olen tullut siihen kohtaan elämässäni, että minun on pakko avata omia motiivejani keskustelijana. Olen tullut tähän siksi, koska paine ja odotukset eri suunnista ovat kasvaneet pisteeseen, jossa on tehtävä valintoja. En voi olla kaikkialla, kaikkien kanssa kaiken aikaa, kuten ei voinut edes se teleoperaattori, joka aikanaan niin lupasi.</p><p>Lapsesta saakka olen oppinut, että keskustelu on tie kohti turvallisuutta. Se pitää ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Olen kasvanut ympäristössä, jossa vastapuoli oli aina selkeä. Lapsena sitä ei aluksi edes ymmärtänyt. Viimeistään yläasteella asia oli kuitenkin selvä. Meidän ja heidän väliset rajat olivat selviä. Ja niitä rajoja oli paljon. Poliittiset mielipiteet, yhteiskunnallinen asema, varallisuus, harrastukset, koulumenestys ja moni muu asia. Moni noista rajoista oli täysin epäoleellinen, mutta itse koin niitä asioita konkreettisesti. Harrastuksen valintaan vaikutti ensiksi se, oliko harrastus TUL:n vai SUL:n seurassa. Sillä ei ollut merkitystä, missä seurassa suurin osa kavereista harrasti jotakin, vaan sillä, että edusti oikeaa ideologiaa.</p><p>Tämä oikean ideologian duupio on seurannut minua koko ikäni. En ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita pilaamaan elämänsä vain siksi, että ideologia pysyy putipuhtaana kaikista vääristä vaikutteista.&nbsp;</p><p>Olen koko elämäni yrittänyt ymmärtää kulloisenkin vastapuolen ajatuksia. Kun olen ollut työntekijä, olen yrittänyt ymmärtää johtajia. Toimitusjohtajana yritin ymmärtää työntekijöitä. Myyjänä haluan käsittää asiakkaiden ajatustenkulkua. Suomalaisena yritän ymmärtää Ruotsalaisia, vaikka se on välilä vaikeampaa kuin naisten ymmärtäminen. Miehenä yritän ymmärtää naisia, keski-ikäisenä yritän ymmärtää nuoria ja vanhoja. Suurimman osan ajasta käytän siihen, että yritän ymmärtää muita kuin itseäni.&nbsp;</p><p>Siinä muiden ymmärtämisessä menin jossakin vaiheessa aivan liian pitkälle. Hukkasin omat unelmat, omat toiveet ja lopulta osan omasta elämästäni. Lähdin samalla miellyttämään muita ihan suotta. En enää ohjannut elämääni, eikä kukaan muukaan saanut siitä otetta. Kun vihdoinkin sen tajusin, tajusin samalla kuinka voin hukata kokemukseni tai ottaa sen käyttöön tavalla, josta voin iloita.</p><p>Joitakin vuosia sitten tein tiedostamattoman päätöksen siitä, että yritän viedä ihmisiä yhteen. Konsulttina se on ollut aina työni keskiössä. Saada ihmiset ymmärtämään toisiaan, löytämään yhteisiä asioita, rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja hyväksymään toisiaan puutteistakin huolimatta. Siksi minulle oli tavallaan helppoa hypätä rooliin, jossa olen sillanrakentaja, en vain sen toinen pää. Tiedän että sillanrakentajaksi ei ilmoittauduta. Se paikka ansaitaan ja yleensä sitä ei ansaita helpolla. Olen kuitenkin päättänyt, että sitä tietä kuljen.&nbsp;</p><p>Olen ollut aktiivinen keskustelija eri kanavissa siitä lähtien. Erityisesti minua ovat kiinnostaneet heikompien asema, yhteiskunnan murroksen tuomat ongelmat, politiikan teon tavat, syiden ja seurausten löytäminen ja aivan erityisesti tapamme keskustella ongelmista.&nbsp;</p><p>Uteliaisuus ja paneutuminen erityisesti viimemainittuun on luonut minulle hyvin heterogeenisen, eli monipuolisen verkoston. Saatan samana päivänä olla tekemisissä suomalaisen huippujohtajan kuin työttömän rasistin kanssa. En nyrpistä kenellekään nenääni hänen asemansa vuoksi, koska minulle jokainen henkilö on ihminen. Sitä ajatusta ihmisyydestä ei vie se, onko ihminen terve tai sairas, mukava vai ikävä, fiksu tai vähän höpsö, menestynyt tai epäonnistunut, rasisti tai suvaitsevainen, oikealla tai vasemmalla, sovinisti tai feministi. Mikään noista ei ole minulle oleellinen asia.</p><p>Ainoa mikä minulle merkitsee, on se, kuinka vilpitön tahto kenelläkin on luoda parempaa maailmaa.&nbsp;</p><p>Parempaa maailmaa voi rakentaa vain yhdessä. Siksi minun maailmassani tarkoitus ei myöskään pyhitä keinoja. Jos joku toimii hyvän asian puolesta, mutta minun mielestäni tyhmästi, olen herkkä myös sanomaan sen ääneen. Jos joku tahtoo yhteiskunnallisesti vaikean asian eteenpäinviemistä, sallin sen hänelle niin kauan, kuin pysytään lain ja toisen ihmisen henkilökohtaisen kunnioittamisen rajoissa. Minulla on korkea kynnys sanoa mitään mielipiteitä vihapuheeksi, mutta jos puheeseen liittyy suoraa uhkailua tai täydellistä piittaamattomuutta toisten oikeuksista, ylittyy minunkin sietokynnykseni.</p><p>Minulle parempi maailma on sitä, että kärkevätkin mielipiteet voidaan haastaa ja niiden haastaminen johtaa parempaan ymmärrykseen. Minulle kaiken keskustelun tavoite on saada eri tavalla ajattelevat ihmiset sillä tavoin yhteen, että he voivat löytää edes jotakin yhteistä. Tuoda viholliset lähemmäksi toisiaan, silläkin uhalla, että joku pelkää sen johtavan huonompaan. Siinä mielessä minua voi ehkä pitää idealistina. Joku sanoo hyväntahtoiseksi hölmöksi. Sanokoon.</p><p>Meillä on valtava tarve löytää toisistamme virheitä ja puutteellisuuksia. Eilenkin Twitterissä oli vaikka kuinka monta käytännössä vähäpätöistä valitusta siitä, miten joku on toiminut väärin tai tehnyt vääryyttä toisille. Toki meillä pitää olla kanava purkautua, mutta purkautumisen jälkeen energiaa voisi suunnata ymmärryksen lisäämiseen tai jättää asia sikseen ja hypätä eteenpäin.&nbsp;</p><p>Pidän aina mielessäni, että yleensä se pahalta vaikuttava ihminen on paljon parempi kun siihen tutustuu kunnolla. Samaa ajattelua toivon muiden käyttävän minua kohtaan. Jos en voi olla kaikille mieliksi, en silti ole automaattisesti heitä vastaan.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen tullut siihen kohtaan elämässäni, että minun on pakko avata omia motiivejani keskustelijana. Olen tullut tähän siksi, koska paine ja odotukset eri suunnista ovat kasvaneet pisteeseen, jossa on tehtävä valintoja. En voi olla kaikkialla, kaikkien kanssa kaiken aikaa, kuten ei voinut edes se teleoperaattori, joka aikanaan niin lupasi.

Lapsesta saakka olen oppinut, että keskustelu on tie kohti turvallisuutta. Se pitää ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Olen kasvanut ympäristössä, jossa vastapuoli oli aina selkeä. Lapsena sitä ei aluksi edes ymmärtänyt. Viimeistään yläasteella asia oli kuitenkin selvä. Meidän ja heidän väliset rajat olivat selviä. Ja niitä rajoja oli paljon. Poliittiset mielipiteet, yhteiskunnallinen asema, varallisuus, harrastukset, koulumenestys ja moni muu asia. Moni noista rajoista oli täysin epäoleellinen, mutta itse koin niitä asioita konkreettisesti. Harrastuksen valintaan vaikutti ensiksi se, oliko harrastus TUL:n vai SUL:n seurassa. Sillä ei ollut merkitystä, missä seurassa suurin osa kavereista harrasti jotakin, vaan sillä, että edusti oikeaa ideologiaa.

Tämä oikean ideologian duupio on seurannut minua koko ikäni. En ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita pilaamaan elämänsä vain siksi, että ideologia pysyy putipuhtaana kaikista vääristä vaikutteista. 

Olen koko elämäni yrittänyt ymmärtää kulloisenkin vastapuolen ajatuksia. Kun olen ollut työntekijä, olen yrittänyt ymmärtää johtajia. Toimitusjohtajana yritin ymmärtää työntekijöitä. Myyjänä haluan käsittää asiakkaiden ajatustenkulkua. Suomalaisena yritän ymmärtää Ruotsalaisia, vaikka se on välilä vaikeampaa kuin naisten ymmärtäminen. Miehenä yritän ymmärtää naisia, keski-ikäisenä yritän ymmärtää nuoria ja vanhoja. Suurimman osan ajasta käytän siihen, että yritän ymmärtää muita kuin itseäni. 

Siinä muiden ymmärtämisessä menin jossakin vaiheessa aivan liian pitkälle. Hukkasin omat unelmat, omat toiveet ja lopulta osan omasta elämästäni. Lähdin samalla miellyttämään muita ihan suotta. En enää ohjannut elämääni, eikä kukaan muukaan saanut siitä otetta. Kun vihdoinkin sen tajusin, tajusin samalla kuinka voin hukata kokemukseni tai ottaa sen käyttöön tavalla, josta voin iloita.

Joitakin vuosia sitten tein tiedostamattoman päätöksen siitä, että yritän viedä ihmisiä yhteen. Konsulttina se on ollut aina työni keskiössä. Saada ihmiset ymmärtämään toisiaan, löytämään yhteisiä asioita, rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja hyväksymään toisiaan puutteistakin huolimatta. Siksi minulle oli tavallaan helppoa hypätä rooliin, jossa olen sillanrakentaja, en vain sen toinen pää. Tiedän että sillanrakentajaksi ei ilmoittauduta. Se paikka ansaitaan ja yleensä sitä ei ansaita helpolla. Olen kuitenkin päättänyt, että sitä tietä kuljen. 

Olen ollut aktiivinen keskustelija eri kanavissa siitä lähtien. Erityisesti minua ovat kiinnostaneet heikompien asema, yhteiskunnan murroksen tuomat ongelmat, politiikan teon tavat, syiden ja seurausten löytäminen ja aivan erityisesti tapamme keskustella ongelmista. 

Uteliaisuus ja paneutuminen erityisesti viimemainittuun on luonut minulle hyvin heterogeenisen, eli monipuolisen verkoston. Saatan samana päivänä olla tekemisissä suomalaisen huippujohtajan kuin työttömän rasistin kanssa. En nyrpistä kenellekään nenääni hänen asemansa vuoksi, koska minulle jokainen henkilö on ihminen. Sitä ajatusta ihmisyydestä ei vie se, onko ihminen terve tai sairas, mukava vai ikävä, fiksu tai vähän höpsö, menestynyt tai epäonnistunut, rasisti tai suvaitsevainen, oikealla tai vasemmalla, sovinisti tai feministi. Mikään noista ei ole minulle oleellinen asia.

Ainoa mikä minulle merkitsee, on se, kuinka vilpitön tahto kenelläkin on luoda parempaa maailmaa. 

Parempaa maailmaa voi rakentaa vain yhdessä. Siksi minun maailmassani tarkoitus ei myöskään pyhitä keinoja. Jos joku toimii hyvän asian puolesta, mutta minun mielestäni tyhmästi, olen herkkä myös sanomaan sen ääneen. Jos joku tahtoo yhteiskunnallisesti vaikean asian eteenpäinviemistä, sallin sen hänelle niin kauan, kuin pysytään lain ja toisen ihmisen henkilökohtaisen kunnioittamisen rajoissa. Minulla on korkea kynnys sanoa mitään mielipiteitä vihapuheeksi, mutta jos puheeseen liittyy suoraa uhkailua tai täydellistä piittaamattomuutta toisten oikeuksista, ylittyy minunkin sietokynnykseni.

Minulle parempi maailma on sitä, että kärkevätkin mielipiteet voidaan haastaa ja niiden haastaminen johtaa parempaan ymmärrykseen. Minulle kaiken keskustelun tavoite on saada eri tavalla ajattelevat ihmiset sillä tavoin yhteen, että he voivat löytää edes jotakin yhteistä. Tuoda viholliset lähemmäksi toisiaan, silläkin uhalla, että joku pelkää sen johtavan huonompaan. Siinä mielessä minua voi ehkä pitää idealistina. Joku sanoo hyväntahtoiseksi hölmöksi. Sanokoon.

Meillä on valtava tarve löytää toisistamme virheitä ja puutteellisuuksia. Eilenkin Twitterissä oli vaikka kuinka monta käytännössä vähäpätöistä valitusta siitä, miten joku on toiminut väärin tai tehnyt vääryyttä toisille. Toki meillä pitää olla kanava purkautua, mutta purkautumisen jälkeen energiaa voisi suunnata ymmärryksen lisäämiseen tai jättää asia sikseen ja hypätä eteenpäin. 

Pidän aina mielessäni, että yleensä se pahalta vaikuttava ihminen on paljon parempi kun siihen tutustuu kunnolla. Samaa ajattelua toivon muiden käyttävän minua kohtaan. Jos en voi olla kaikille mieliksi, en silti ole automaattisesti heitä vastaan. 

]]>
38 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260394-minun-agendani#comments Mielipiteet Politiikka Talous Turvallisuus Yhteiskunta Mon, 03 Sep 2018 07:07:27 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260394-minun-agendani
Ikaalinen väärällä tiellä http://villekartaslammi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259940-ikaalinen-vaaralla-tiella <p>Ikaalinen on viimeistään uuden liikuntahalli-investoinnin myötä astunut sellaiselle kehityksen tielle, joka on varallista talouden kannalta. Uutta lainaa otetaan tänä vuonna noin 4,2 miljoonaa euroa entisten päälle. Velkakuorma alkaa lähentelemään vuoden lopussa 29,8 miljoonan euron lukemia. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että kriisikunnan kriteereistä asukaskohtainen velkamäärä ylittyy noin 30 miljoonan euron kohdalla. Myös poistojen määrä uhkaa kasvaa liian suureksi, esimerkiksi vuonna 2018 vuosikate ei riitä poistojen määrään. Myös muu taloudellinen tilanne näyttää todella vaikealta. Koronnousu on tulevaisuudessa Ikaalisille erittäin vahingollista, kun se jossain vaiheessa nousee. Tällä hetkellä lainaraha on halpaa, mutta siihen ei pidä tuudittautua. Velkojen takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Nyt on tiukan linjan aika. Loppu valtuustokausi on mentävä vain lakisääteisiä palveluita tuottamalla. Mihinkään uusiin ja kalliisiin investointeihin ei ole varaa. Älkäämme hukuttako Ikaalista velkasuohon, vaan luokaamme elinvoimaa muilla keinoin.</p><p>Muutama sana vielä koulutusyhteistyöstä kiinalaisten kanssa, joka on iso virhe Ikaalisten kaupungilta. Meidän ei missään nimessä pidä luovuttaa vastikkeetta koulutusosaamistamme sadistiselle ja maailman julmimmalle kommunistihallinnolle. Ikaalinen ei tässä vaihdossa voita mitään, vaan häviää. On täysin epäeettistä toimia omien arvojemme vastaisten tahojen kanssa. Ikaalisilla olisi ystävyyskaupunkeja Virossa, Ruotsissa ja Saksassa, jotka lähemmin vastaavat omia arvojamme niin koulutuksen kuin muunkin elämän osalta. Kritisoin keväällä tätä päätöstä ryhmien välisissä neuvotteluissa ja pidän sitä edelleen erittäin vahingollisena asiana. Pitkällä aikavälillä häviämme siinä, kun Kiina imee koulutusosaamisemme ja työpaikkamme tällaisten surullisten päätösten seurauksena. Emme pärjää globaalissa kilpailussa muutoin kuin korkean osaamisen alueilla, siksi meidän ei pidä luovuttaa kruununjalokiveämme eli peruskoulumme osaamispääomaamme Kiinaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ikaalinen on viimeistään uuden liikuntahalli-investoinnin myötä astunut sellaiselle kehityksen tielle, joka on varallista talouden kannalta. Uutta lainaa otetaan tänä vuonna noin 4,2 miljoonaa euroa entisten päälle. Velkakuorma alkaa lähentelemään vuoden lopussa 29,8 miljoonan euron lukemia. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että kriisikunnan kriteereistä asukaskohtainen velkamäärä ylittyy noin 30 miljoonan euron kohdalla. Myös poistojen määrä uhkaa kasvaa liian suureksi, esimerkiksi vuonna 2018 vuosikate ei riitä poistojen määrään. Myös muu taloudellinen tilanne näyttää todella vaikealta. Koronnousu on tulevaisuudessa Ikaalisille erittäin vahingollista, kun se jossain vaiheessa nousee. Tällä hetkellä lainaraha on halpaa, mutta siihen ei pidä tuudittautua. Velkojen takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Nyt on tiukan linjan aika. Loppu valtuustokausi on mentävä vain lakisääteisiä palveluita tuottamalla. Mihinkään uusiin ja kalliisiin investointeihin ei ole varaa. Älkäämme hukuttako Ikaalista velkasuohon, vaan luokaamme elinvoimaa muilla keinoin.

Muutama sana vielä koulutusyhteistyöstä kiinalaisten kanssa, joka on iso virhe Ikaalisten kaupungilta. Meidän ei missään nimessä pidä luovuttaa vastikkeetta koulutusosaamistamme sadistiselle ja maailman julmimmalle kommunistihallinnolle. Ikaalinen ei tässä vaihdossa voita mitään, vaan häviää. On täysin epäeettistä toimia omien arvojemme vastaisten tahojen kanssa. Ikaalisilla olisi ystävyyskaupunkeja Virossa, Ruotsissa ja Saksassa, jotka lähemmin vastaavat omia arvojamme niin koulutuksen kuin muunkin elämän osalta. Kritisoin keväällä tätä päätöstä ryhmien välisissä neuvotteluissa ja pidän sitä edelleen erittäin vahingollisena asiana. Pitkällä aikavälillä häviämme siinä, kun Kiina imee koulutusosaamisemme ja työpaikkamme tällaisten surullisten päätösten seurauksena. Emme pärjää globaalissa kilpailussa muutoin kuin korkean osaamisen alueilla, siksi meidän ei pidä luovuttaa kruununjalokiveämme eli peruskoulumme osaamispääomaamme Kiinaan.

]]>
1 http://villekartaslammi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259940-ikaalinen-vaaralla-tiella#comments Julkinen velka koulutuspolitiikka Talous Fri, 24 Aug 2018 07:57:39 +0000 Ville Kartaslammi http://villekartaslammi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259940-ikaalinen-vaaralla-tiella
Panostuksia työhön ja tulevaisuuteen http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen <p>Elokuun lopussa tehdään isoja päätöksiä, kun hallitusryhmät kokoontuvat tämän vaalikauden viimeiseen budjettiriiheen. Nyt tarvitaan vastuullista linjaa valtiontalouteen ja kaukonäköisiä panostuksia Suomen tulevaisuuteen.</p><p>Rahapäätöksissä ei ole varaa vaalibudjettiin. Talouden nousukaudella on syytä varautua tulevaan matalasuhdanteeseen ja tehdä panostuksia kestävän tulevaisuuden puolesta.</p><p>Välttämättömään korjausvelkaan, kuten teihin ja tietoliikenneyhteyksiin, sijoittaminen on perusteltua.</p><p>Suomen korkeasta osaamisesta on pidettävä huolta. Erityinen huomio on kiinnitettävä koulutukseen ja tutkimukseen. Koulutuksesta on leikattu jo kaksi hallituskautta peräkkäin. Tälle on tultava stoppi.</p><p>Mahdolliset veronkevennykset on syytä osoittaa kaikkein pienituloisimmille. Sosiaaliturvaan kohdennetuista indeksijäädytyksistä tulisi myös luopua.</p><p>Syvään kannattavuuskriisiin ajautunut maatalous tarvitsee kattavan kriisitukipaketin. Täsmäelvytys on huoltovarmuuskysymys. Kysymys on välillisesti jopa tuhansista työpaikoista ympäri Suomen.</p><p>Suomea on rakennettava pitkäjänteisesti tulevia vuosikymmeniä varten.</p><p><a href="https://joonaskontta.fi/">joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elokuun lopussa tehdään isoja päätöksiä, kun hallitusryhmät kokoontuvat tämän vaalikauden viimeiseen budjettiriiheen. Nyt tarvitaan vastuullista linjaa valtiontalouteen ja kaukonäköisiä panostuksia Suomen tulevaisuuteen.

Rahapäätöksissä ei ole varaa vaalibudjettiin. Talouden nousukaudella on syytä varautua tulevaan matalasuhdanteeseen ja tehdä panostuksia kestävän tulevaisuuden puolesta.

Välttämättömään korjausvelkaan, kuten teihin ja tietoliikenneyhteyksiin, sijoittaminen on perusteltua.

Suomen korkeasta osaamisesta on pidettävä huolta. Erityinen huomio on kiinnitettävä koulutukseen ja tutkimukseen. Koulutuksesta on leikattu jo kaksi hallituskautta peräkkäin. Tälle on tultava stoppi.

Mahdolliset veronkevennykset on syytä osoittaa kaikkein pienituloisimmille. Sosiaaliturvaan kohdennetuista indeksijäädytyksistä tulisi myös luopua.

Syvään kannattavuuskriisiin ajautunut maatalous tarvitsee kattavan kriisitukipaketin. Täsmäelvytys on huoltovarmuuskysymys. Kysymys on välillisesti jopa tuhansista työpaikoista ympäri Suomen.

Suomea on rakennettava pitkäjänteisesti tulevia vuosikymmeniä varten.

joonaskontta.fi

]]>
0 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen#comments Budjetti Koulutus Maataloustuet Talous Tutkimus Thu, 23 Aug 2018 05:50:07 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen
Vaaleja syvempiä ajatuksia – niitä suuria kysymyksiä http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259572-vaaleja-syvempia-ajatuksia-niita-suuria-kysymyksia <p>Puolueet hakevat vaaliasetelmia ja lomilta palanneet politiikan toimittajat ovat innokkaana mukana. On koittamassa se poliittinen ajanjakso, jonka <strong>ajanlasku päättyy eduskuntavaalipäivään</strong>.</p><p>Yhä voimistuen politiikan henki on eri kannattajaryhmien luottamuksen tavoittelu. Ketä äänestävät yrittäjät, työttömät, lapsiperheiden vanhemmat ja mitä tekevät nukkuvat? Taistelu näyttää alkaneen lapsiperheistä, kun sekä kokoomus että SDP avasivat pelin perhepolitiikalla ministeriryhmiensä kesäkokouksissa.</p><p>Toivoisi kuitenkin, ettei läpinäkyvästä äänten tavoittelusta tule <strong>vaalien pääjuoni</strong>, kun ratkaistavana on suurempia kysymyksiä, joista ne kaikkein painavimmat yltävät ensi vaalikaudenkin taakse.</p><p>Suomen työllisyys ja talouskasvu ovat parhaassa iskussa sitten 90-luvun alun. Ekonomistit veikkaavat, että nyt ollaan suhdannehuipussa. Silti valtio tekee 1-2 miljardia euroa velkaa. Tätä on kestävyysvaje. Vaikka sana on kulunut, se <strong>ei ole vieläkään kadonnut</strong>.</p><p>Ensimmäistä kertaa historiassa nuorten tulokehitys on jäänyt vanhempiaan heikommaksi. Vaikka talous on keskimäärin kasvanut, on hyöty siitä tullut keski-ikäisille ja eläkeläisille. Kukaan ei ole syyllinen, tämä on puolueeton fakta, jonka osoittavat tulonkehitystilastot. Sukupolvien vertailu herättää <strong>tunteita epäreiluudesta</strong>.</p><p><strong>Eteneekö Suomi koskaan</strong> kohti sosiaaliturvan uudistusta ja mikä sen suunta tulisi olla? Meneillään on historiallinen perustulokokeilu, joka kuitenkin on myös riittämätön. Samaan aikaan työttömyysetuuksille asetetaan ehtoja ja tukien vastikkeellisuus lisääntyy. Toimet ovat ristiriitaisia, vaikka toivo kannustinloukkujen tuhoamisesta elää vahvana. Onnistutaanko tässä ikinä?</p><p>Entä ilmastonmuutos? Se on tuttu aihe, joka nuorisobarometrin mukaan pelottaa nuoria jatkuvasti enemmän. Jälleen on kyse nuorten tulevaisuudesta. Onko oikein, että nuorille kasaantuu velkaa, heidän tulonkehityksensä on heikkoa ja vielä ilmastokriisinkin uhka varjostaa tulevaisuutta?</p><p>Tulevaisuus on epävarma, <strong>mutta väistämättä jokainen vanhenee</strong>. Huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvistä huolehtiminen on edelleen ratkaisematta. Jos julkiset varat eivät nytkään riitä, miten ne riittävät tulevaisuudessa? Voidaanko hyväksyä sitä, että ikääntyvän tulisi kantaa vastuu omasta vanhenemisestaan myös omalla säästämisellään? Hyvinvointivaltiossa vanhusten jättäminen oman onnensa nojaan kuulostaa karmealta.</p><p>Suurista kysymyksistä on kannettava huolta,<strong> jotta tulevaisuus ei tule yllätyksenä</strong>. Se vaatii, että vaaleissa päästään korkeammalle ajattelun tasolle kuin äänestäjiä lahjoviin lupauksiin. Sellaiset vaalilupaukset ovat kauheita.</p><p>SDP on tällä hetkellä tehnyt pohjat lupauskisassa. #VappuSatanen, eli lupaus 100 euron korotuksesta puolelle eläkeläisistä, on kiistämättä osoitus oikeamielisyydestä. Mutta onko se vastuullinen lupaus, kun tulevaisuuden suuret kysymykset tunnetaan? <strong>Sitä toivoisi äänestäjän ja median pohtivan.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolueet hakevat vaaliasetelmia ja lomilta palanneet politiikan toimittajat ovat innokkaana mukana. On koittamassa se poliittinen ajanjakso, jonka ajanlasku päättyy eduskuntavaalipäivään.

Yhä voimistuen politiikan henki on eri kannattajaryhmien luottamuksen tavoittelu. Ketä äänestävät yrittäjät, työttömät, lapsiperheiden vanhemmat ja mitä tekevät nukkuvat? Taistelu näyttää alkaneen lapsiperheistä, kun sekä kokoomus että SDP avasivat pelin perhepolitiikalla ministeriryhmiensä kesäkokouksissa.

Toivoisi kuitenkin, ettei läpinäkyvästä äänten tavoittelusta tule vaalien pääjuoni, kun ratkaistavana on suurempia kysymyksiä, joista ne kaikkein painavimmat yltävät ensi vaalikaudenkin taakse.

Suomen työllisyys ja talouskasvu ovat parhaassa iskussa sitten 90-luvun alun. Ekonomistit veikkaavat, että nyt ollaan suhdannehuipussa. Silti valtio tekee 1-2 miljardia euroa velkaa. Tätä on kestävyysvaje. Vaikka sana on kulunut, se ei ole vieläkään kadonnut.

Ensimmäistä kertaa historiassa nuorten tulokehitys on jäänyt vanhempiaan heikommaksi. Vaikka talous on keskimäärin kasvanut, on hyöty siitä tullut keski-ikäisille ja eläkeläisille. Kukaan ei ole syyllinen, tämä on puolueeton fakta, jonka osoittavat tulonkehitystilastot. Sukupolvien vertailu herättää tunteita epäreiluudesta.

Eteneekö Suomi koskaan kohti sosiaaliturvan uudistusta ja mikä sen suunta tulisi olla? Meneillään on historiallinen perustulokokeilu, joka kuitenkin on myös riittämätön. Samaan aikaan työttömyysetuuksille asetetaan ehtoja ja tukien vastikkeellisuus lisääntyy. Toimet ovat ristiriitaisia, vaikka toivo kannustinloukkujen tuhoamisesta elää vahvana. Onnistutaanko tässä ikinä?

Entä ilmastonmuutos? Se on tuttu aihe, joka nuorisobarometrin mukaan pelottaa nuoria jatkuvasti enemmän. Jälleen on kyse nuorten tulevaisuudesta. Onko oikein, että nuorille kasaantuu velkaa, heidän tulonkehityksensä on heikkoa ja vielä ilmastokriisinkin uhka varjostaa tulevaisuutta?

Tulevaisuus on epävarma, mutta väistämättä jokainen vanhenee. Huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvistä huolehtiminen on edelleen ratkaisematta. Jos julkiset varat eivät nytkään riitä, miten ne riittävät tulevaisuudessa? Voidaanko hyväksyä sitä, että ikääntyvän tulisi kantaa vastuu omasta vanhenemisestaan myös omalla säästämisellään? Hyvinvointivaltiossa vanhusten jättäminen oman onnensa nojaan kuulostaa karmealta.

Suurista kysymyksistä on kannettava huolta, jotta tulevaisuus ei tule yllätyksenä. Se vaatii, että vaaleissa päästään korkeammalle ajattelun tasolle kuin äänestäjiä lahjoviin lupauksiin. Sellaiset vaalilupaukset ovat kauheita.

SDP on tällä hetkellä tehnyt pohjat lupauskisassa. #VappuSatanen, eli lupaus 100 euron korotuksesta puolelle eläkeläisistä, on kiistämättä osoitus oikeamielisyydestä. Mutta onko se vastuullinen lupaus, kun tulevaisuuden suuret kysymykset tunnetaan? Sitä toivoisi äänestäjän ja median pohtivan.

]]>
3 http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259572-vaaleja-syvempia-ajatuksia-niita-suuria-kysymyksia#comments Eduskuntavaalit 2019 Lapset ja nuoret Talous Tulevaisuus Thu, 16 Aug 2018 15:03:00 +0000 Sakari Tuomisto http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259572-vaaleja-syvempia-ajatuksia-niita-suuria-kysymyksia
UUDET UUDISRAIVAAJAT VAI PERÄKAMARIPOJAT http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259390-uudet-uudisraivaajat-vai-perakamaripojat <p><strong>UU</strong></p> <p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; UUDET UUDISRAIVAAJAT VAI PERÄKAMARIPOJAT?</strong>&nbsp;</p> <p><strong>Turvapaikkahakijoiden maahanmuutto ilmiönä&nbsp; puhuttaa ja herättää tunteita.</strong>&nbsp;Vihreät ovat viime syksynä esittäneet&nbsp;maahanmuuttajien asuttamista suomalaisten koteihin.&nbsp;<a class="Hyperlink SCXW67031330" href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/563410-vihreat-haluaa-turvapaikanhakijat-suomalaisten-koteihin-jarjestelma-on-rikki" rel="noreferrer" target="_blank">https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/563410-vihreat-haluaa-turvapaikanhakijat-suomalaisten-koteihin-jarjestelma-on-rikki</a>&nbsp;</p> <p>Onko se pakkoa vai vapaaehtoista&nbsp;sitä ei&nbsp;ole&nbsp;vielä päätetty. Vihreiden mielestä järjestelmä on niin rikki, että tarvitaan suomalaisten kotienkin apua. Jos 1 000 000 turvapaikanhakijaa tulee seuraavassa aallossa,&nbsp; ei asia&nbsp;varmaan jää&nbsp;epäselväksi.&nbsp;Pakkoahan se sitten on.&nbsp;Nyt jos koskaan tarvitaan konkreettista auttamista. Onkohan muualla Euroopassa jo käytössä&nbsp;tämän tyyppinen kotiuttamisen muoto?&nbsp;&nbsp;</p> <p>Miten maahantulijat kustantavat ylläpidon? 1 000 000 maahantulijaa olisi kestämätön tilanne Suomen taloudelle. Ovatko vihreät ajatelleetkin, että maahantulijat kustantavat asumisen esimerkiksi työllä?&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Vihreitä, sosiaalidemokraatteja, kokoomusta ja keskustaa</strong>&nbsp;ei kiinnosta maahanmuuton kansataloudelle aiheutuneet ja jatkossa aiheutuvat julkisen sektorin tappiot. Näille puolueille on tärkeintä pitää ääntä maahanmuuttajien kotouttamisesta, ihmisoikeuksista, kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta. Arvomaailma on hätätilassa, kun se on täynnä ahneutta, vallanhalua ja moraalivajetta.&nbsp; 1 000&nbsp;000&nbsp;maahanmuuttajan jokapäiväisen elämän kustantaminen on Suomelle&nbsp;kestämätön. Oletko&nbsp;valmis tarjoamaan esimerkiksi tyhjillään olevan kiinteistön heidän käyttöönsä? Tai ottaisitko heidät kanssa-asujaksi?&nbsp;</p> <p>Ovatko nämä uudet uudisraivaajat ja peräkamaripojat valtaamassa kotimme?&nbsp;&nbsp;</p> <p>Suomessa on aina arvostettu työntekoa, raskastakin sellaista. Leipä&nbsp;tuli&nbsp;pöytään&nbsp;&nbsp;työtä&nbsp;tekemällä.&nbsp;Suomi on rakennettu uudisraivaajahengessä ennen sotia ja&nbsp;sotien jälkeen. Sotiemme aikaiset miehet ja naiset&nbsp;ja heidän lapsensa ovat olleet osallisina rakentamassa hyvinvointia&nbsp;yhteiskuntaamme.&nbsp; Suomi on rakennettu kaksin käsin&nbsp;ja raskaalla työllä. &nbsp;Apuna oli vain lapio ja kuokka. Miehet ja naiset&nbsp;raivasivat pellot &nbsp;viljelykelpoisiksi metsämaasta, suosta tai niitystä. Avuksi myöhemmin tuli hevos- ja traktoriaura. Miehet poistivat puuston avohakkuilla. Apuna vain kirves ja kanki. Kannot kaivettiin ylös erilaisin nostolaittein tai räjäyttämällä. Tärkeät ojat kaivettiin käsivoimin lapiolla. &nbsp;Suomalainen sisu ja uudisraivaajahenki kiteytyykin sanoihin suo, kuokka ja Jussi.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Sopeuttamista lähestymme uudesta näkökulmasta.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;Kotouttamien on pitkä prosessi ja voi kestää maahanmuuttajan koko loppuelämän.&nbsp;Totuuden nimissä istuisivat he&nbsp;peräkamarissa&nbsp;&nbsp;ja&nbsp;&nbsp;näppäilevät päivät&nbsp;kallista puhelinta? Täydellä ylöspidolla? Näin ei tarvitse asian olla. Tarjottavana on hyvin maanläheistä&nbsp;työtä.&nbsp;Kyllä turvapaikanhakijankin kädessä pysyy lapio, vasara, kirves, saha ja vaikkapa Roundup ruisku. Suomessa peltoja ja pientareita riittää.&nbsp;</p> <p>Monessa taloudessa tarvitaan apua arkeen, erilaisia kodin hoito- ja huoltotehtäviin.&nbsp;On esimerkiksi&nbsp;maalaus-,&nbsp;puu-, puutarha ja rakennustöitä.&nbsp;Puhumattakaan ihmisten auttamisesta, on paljon ikäihmisiä vailla apua&nbsp;ja tukea. Moni yksinäinenkin hyötyisi avusta. Maahanmuuttajat ovat kokeneet masennusta ja vakaviakin mielenterveyshäiriöitä&nbsp; Työllä on positiivista ja terapeutista vaikutusta yksilölle.&nbsp;</p> <p><a class="Hyperlink SCXW67031330" href="https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-terveys-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys" rel="noreferrer" target="_blank">https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-terveys-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys</a>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mitä mieltä olette? Sana on taas vapaa.&nbsp;</p> <p>Mervi Eskelinen&nbsp;</p> <p>Karin Karjalainen&nbsp;</p> <p>Pieksämäen&nbsp;PerusNaiset&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> UU

                        UUDET UUDISRAIVAAJAT VAI PERÄKAMARIPOJAT? 

Turvapaikkahakijoiden maahanmuutto ilmiönä  puhuttaa ja herättää tunteita. Vihreät ovat viime syksynä esittäneet maahanmuuttajien asuttamista suomalaisten koteihin. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/563410-vihreat-haluaa-turvapaikanhakijat-suomalaisten-koteihin-jarjestelma-on-rikki 

Onko se pakkoa vai vapaaehtoista sitä ei ole vielä päätetty. Vihreiden mielestä järjestelmä on niin rikki, että tarvitaan suomalaisten kotienkin apua. Jos 1 000 000 turvapaikanhakijaa tulee seuraavassa aallossa,  ei asia varmaan jää epäselväksi. Pakkoahan se sitten on. Nyt jos koskaan tarvitaan konkreettista auttamista. Onkohan muualla Euroopassa jo käytössä tämän tyyppinen kotiuttamisen muoto?  

Miten maahantulijat kustantavat ylläpidon? 1 000 000 maahantulijaa olisi kestämätön tilanne Suomen taloudelle. Ovatko vihreät ajatelleetkin, että maahantulijat kustantavat asumisen esimerkiksi työllä?  

Vihreitä, sosiaalidemokraatteja, kokoomusta ja keskustaa ei kiinnosta maahanmuuton kansataloudelle aiheutuneet ja jatkossa aiheutuvat julkisen sektorin tappiot. Näille puolueille on tärkeintä pitää ääntä maahanmuuttajien kotouttamisesta, ihmisoikeuksista, kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta. Arvomaailma on hätätilassa, kun se on täynnä ahneutta, vallanhalua ja moraalivajetta.  1 000 000 maahanmuuttajan jokapäiväisen elämän kustantaminen on Suomelle kestämätön. Oletko valmis tarjoamaan esimerkiksi tyhjillään olevan kiinteistön heidän käyttöönsä? Tai ottaisitko heidät kanssa-asujaksi? 

Ovatko nämä uudet uudisraivaajat ja peräkamaripojat valtaamassa kotimme?  

Suomessa on aina arvostettu työntekoa, raskastakin sellaista. Leipä tuli pöytään  työtä tekemällä. Suomi on rakennettu uudisraivaajahengessä ennen sotia ja sotien jälkeen. Sotiemme aikaiset miehet ja naiset ja heidän lapsensa ovat olleet osallisina rakentamassa hyvinvointia yhteiskuntaamme.  Suomi on rakennettu kaksin käsin ja raskaalla työllä.  Apuna oli vain lapio ja kuokka. Miehet ja naiset raivasivat pellot  viljelykelpoisiksi metsämaasta, suosta tai niitystä. Avuksi myöhemmin tuli hevos- ja traktoriaura. Miehet poistivat puuston avohakkuilla. Apuna vain kirves ja kanki. Kannot kaivettiin ylös erilaisin nostolaittein tai räjäyttämällä. Tärkeät ojat kaivettiin käsivoimin lapiolla.  Suomalainen sisu ja uudisraivaajahenki kiteytyykin sanoihin suo, kuokka ja Jussi.  

Sopeuttamista lähestymme uudesta näkökulmasta.  

 Kotouttamien on pitkä prosessi ja voi kestää maahanmuuttajan koko loppuelämän. Totuuden nimissä istuisivat he peräkamarissa  ja  näppäilevät päivät kallista puhelinta? Täydellä ylöspidolla? Näin ei tarvitse asian olla. Tarjottavana on hyvin maanläheistä työtä. Kyllä turvapaikanhakijankin kädessä pysyy lapio, vasara, kirves, saha ja vaikkapa Roundup ruisku. Suomessa peltoja ja pientareita riittää. 

Monessa taloudessa tarvitaan apua arkeen, erilaisia kodin hoito- ja huoltotehtäviin. On esimerkiksi maalaus-, puu-, puutarha ja rakennustöitä. Puhumattakaan ihmisten auttamisesta, on paljon ikäihmisiä vailla apua ja tukea. Moni yksinäinenkin hyötyisi avusta. Maahanmuuttajat ovat kokeneet masennusta ja vakaviakin mielenterveyshäiriöitä  Työllä on positiivista ja terapeutista vaikutusta yksilölle. 

https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-terveys-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys 

 

Mitä mieltä olette? Sana on taas vapaa. 

Mervi Eskelinen 

Karin Karjalainen 

Pieksämäen PerusNaiset 

 

]]>
2 http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259390-uudet-uudisraivaajat-vai-perakamaripojat#comments Maahanmuutto Talous Työ Yhteiskunta Sun, 12 Aug 2018 13:45:47 +0000 Karin Karjalainen http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259390-uudet-uudisraivaajat-vai-perakamaripojat
Kansantalous ja ideoiden runsauden pulasta! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259259-kansantalous-ja-ideoiden-runsauden-pulasta <p>Kansantalouden kasvu on kuulemma perustunut viime aikoina kotimaisen kysynnän kasvuun, mutta kysyn mielelläni että millä helkutin rahalla tai kenen rahoilla? Nyt pitäisi ekonomistien ja talousjournalistien syynätä kansantalouden kasvun kestämätöntä perustaa, jolloin se perustuisi kotitalouksien korkeaan velkaantumisasteeseen!</p><p>Vientiteollisuuden yskiminen on jo alkanut uusimpien suhdannebarometrien mukaan ja jos teollisuus ei saa kaupaksi muuta kuin sellua maailmalle, niin Suomen koko kansantalous sakkaa ja pahasti.&nbsp;Asuminen on kallista lähes kaikkialla Suomessa ja asumisen korkea kustannustaso perustuu lähes kokonaan pankkien suureen antolainausbisnekseen.&nbsp;</p><p>Nyt tarvitaan panostusta uusiin ideoihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin kaikilla vientiriippuvaisilla toimialoilla tai muuten tässä ei hyvin käy, koska maailmalla mennään niin kovaa eteenpäin bisnespuolella. Olemme tuudittautuneet ideaköyhyyteen, vaikka suomalainen yhteiskunta tarjoaa huippuosaavaa työvoimaa ideoiden toteuttamiseen. Uinuminen saisi loppua ja nyt pitäisi laittaa pökköä pesään rohkaisten kaikkia kansalaisia ideatalkoisiin uusien bisnesmahdollisuuksien aloittami-seksi globaaleilla markkinoilla!</p><p>Toki moni kommentoija voisi sanoa, että olemme maailman innovatiivisimpia valtioita, mutta perään kysyn heti että millä perusteilla? Vai olemmeko sokaistuneet omien hölmöjen ideoiden ylivertaisuuden ihailussa ja emmekä huomaa enää oikeasti merkittäviä bisnesideoita?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansantalouden kasvu on kuulemma perustunut viime aikoina kotimaisen kysynnän kasvuun, mutta kysyn mielelläni että millä helkutin rahalla tai kenen rahoilla? Nyt pitäisi ekonomistien ja talousjournalistien syynätä kansantalouden kasvun kestämätöntä perustaa, jolloin se perustuisi kotitalouksien korkeaan velkaantumisasteeseen!

Vientiteollisuuden yskiminen on jo alkanut uusimpien suhdannebarometrien mukaan ja jos teollisuus ei saa kaupaksi muuta kuin sellua maailmalle, niin Suomen koko kansantalous sakkaa ja pahasti. Asuminen on kallista lähes kaikkialla Suomessa ja asumisen korkea kustannustaso perustuu lähes kokonaan pankkien suureen antolainausbisnekseen. 

Nyt tarvitaan panostusta uusiin ideoihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin kaikilla vientiriippuvaisilla toimialoilla tai muuten tässä ei hyvin käy, koska maailmalla mennään niin kovaa eteenpäin bisnespuolella. Olemme tuudittautuneet ideaköyhyyteen, vaikka suomalainen yhteiskunta tarjoaa huippuosaavaa työvoimaa ideoiden toteuttamiseen. Uinuminen saisi loppua ja nyt pitäisi laittaa pökköä pesään rohkaisten kaikkia kansalaisia ideatalkoisiin uusien bisnesmahdollisuuksien aloittami-seksi globaaleilla markkinoilla!

Toki moni kommentoija voisi sanoa, että olemme maailman innovatiivisimpia valtioita, mutta perään kysyn heti että millä perusteilla? Vai olemmeko sokaistuneet omien hölmöjen ideoiden ylivertaisuuden ihailussa ja emmekä huomaa enää oikeasti merkittäviä bisnesideoita?

]]>
4 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259259-kansantalous-ja-ideoiden-runsauden-pulasta#comments Innovatiivisuus Kansantalous Startup Talous Thu, 09 Aug 2018 15:19:00 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259259-kansantalous-ja-ideoiden-runsauden-pulasta
Kokoomuslainen kaupunkibudjetti http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259220-kokoomuslainen-kaupunkibudjetti <p>Tänään valtiovarainministeri Petteri Orpo julkaisi ministeriön esityksin valtion ensi vuoden talousarvioksi. Ja huonohan se oli, kerron tässä miksi. Aineistona käytän lähinnä YLEn uutisointia.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10342533">Tässä</a> YLEn erittelemät budjettiesityksen suurimmat muutokset:</p><ul><li><strong>TE-toimistojen toimintamenoihin 10,3 miljoonaa euroa.</strong></li><li><strong>Varhaiskasvatuksen tasa-arvon ja osallistumisasteen edistämiseen 10 miljoonaa euroa.</strong></li><li><strong>Poliisin määrärahoihin 18 miljoonan euron korotus, jotta poliisien määrä pysyisi nykyisellään. Myös Suojelupoliisi saa lisäresursseja.</strong></li><li><strong>A-Kruunua pääomitetaan 50 miljoonalla eurolla Valtion asuntorahastosta, jotta kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen lisääntyisi Helsingin seudulla.</strong></li><li><strong>Ansiotuloverotusta tullaan alentamaan 300 miljoonalla eurolla, mutta vastaavasti ympäristö- ja haittaveroja korotetaan.</strong></li><li><strong>Vähittäispäivärahoja ja takuueläkkettä tullaan nostamaan.</strong></li><li><strong>Ensi vuoden budjetti on 1,7 miljardia euroa alijäämäinen.</strong></li><li><strong>Valtionvelka nousee ensi vuonna arviolta 109 miljardiin euroon.</strong></li></ul><p>Pieniä helpotuksia ovat määrärahat varhaiskasvatukseen, takuueläkkeisiin ja pienimpiin päivärahoihin. Myös poliisien määrärahat ovat tietysti hyvä juttu, joskin voidaan tietysti miettiä, voisiko poliisien aikaa käyttää paremmin kuin some-kirjoittelun valvomiseen. Tämän kirjoitan mutu-tuntumalla, eipä minulla ole käsilläni tilastoa siitä, kuinka poliisin resurssit jakautuvat. Suurin osa poliisin työstä tietysti on sitä, mistä me kansalaiset pidämme. Kuitenkin on muutama kohta, joihin haluan kaksin käsin takertua ja ministeriön politiikkaa niiden perusteella nakerrella.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>A-Kruunun pääomittaminen, eli Helsingin rakentamisen tukeminen</strong></p><p>Kittilän kunnan budjetin verran ja ylikin annetaan rahoitusta Helsingin asuntorakentamiseen. Tämä korpeaa minua kovin, sillä korkeat asuntojen hinnat johtuvat tietysti useista eri syistä, joista mikään ei kestävällä tavalla poistu sylkemällä ongelman päälle rahaa. Helsingissä asuu liikaa ihmisiä, ja tätä asumista vieläpä tuetaan paitsi Kelan toimesta, myös valtion rahoittamalla asuntorakentamisella. Tämä on osa pitkää kehitystä, jolle ei näy loppua. Valtio luo painetta Helsinkiin keskittämällä toimintojaan pääkaupunkiin ja viemällä niitä pienistä kunnista pois. Samalla on asumisen välillisiä kuluja haja-asutusalueella nostettu ja laiminlyöty investoinnit syrjäseuduille. Asumistukijärjestelmä on rakennettu siten, että se ei pakota muuttamaan keskuksista pois, mikäli siellä ei ole varaa asua. Samalla maaseudulla asuville työttömille kerrotaan, kuinka pitäisi sieltä korvesta kotitilalta tulla kaupunkiin töihin.</p><p>Helsingin asuntojen hintojen nousua ei ratkaista asuntorakentamisen rahoituksella samalla, kun syrjäseuduille kerrotaan, että ei meillä ole rahaa teidän teitänne korjata. Niin helsinkiläisille kuin maalaiskunnillekin olisi eduksi, mikäli asumistukijärjestelmä tasapäistettäisiin. Eikä Helsinkiin ole järkeäkään rakentaa &ndash; pääkaupunkiseudulla työttömyysaste on muuta maata korkeampi. Mikäli talouskasvua ja työpaikkoja haluttaisiin, voitaisiin rakentaa vaikkapa Lapin kaivospaikkakunnille, joilla on asuntopula. Mutta äänestäjiä on pääkaupunkiseudulla paljon muuta maata enemmän.</p><p><strong>Ansiotuloveron kevennys haittaveroja korottamalla</strong></p><p>En koskaan kyllästy ihmettelemään, kuinka köyhää kansaa on helppo naruttaa verokeskustelussa. Lupaamalla ansiotuloverojen kevennyksiä saadaan duunarit hurraamaan, ja todetaan, että pannaan ns. &rdquo;haittaveroihin&rdquo;. Ylipäätään kun Suomessa valitellaan kovaa verotusta, kääntyy keskustelu, ellei se ole jo sillä alkanut, ansiotuloveroon. Tässä tosiasia: ansio- ja pääomatuloverolla kerätään Suomessa alle puolet siitä verokertymästä, minkä valtio kerää liikevaihtoon perustuvalla verotuksella ja valmisteveroilla. Ansio- ja pääomatulot keräävät valtion kassaan noin 9,5mrd euroa vuonna 2018, kun arvonlisä-, valmiste- ja haittaverot tuovat verotuloja 26 miljardia. Tarkista luvut <a href="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2018&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2018/aky/aky.xml&amp;opennode=0:1:5:">täältä.</a></p><p>Mikäli tarkastellaan pelkkää progressiivista ansiotuloveroa, sillä pääomatuloveron progressio on paljon kapeampi, on epäsuhta vieläkin dramaattisempi. 2018 ansiotuloveron kertymäksi ennustetaan talousarviossa noin 5,4 miljardia euroa.</p><p>Suomi on jo pitkälti tasaveromaa, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Nämä verot, siis valmiste- ja liikevaihtoon perustuvat verot, näkyvät lopulta kuluttajahinnoissa. Niitä maksavat kaikki samalla prosentilla. Samaa karhua ja HK:n sinistä suurituloinenkin kuluttaa, eikä heidän mahansa enempää vedä.</p><p>Orpon esitys on halpa vedätys, kuten on aina tuloverojen kevennyksellä kannatusta kalastelevilla.</p><p>Akseli Erkkilä</p><p>Väyrysläinen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään valtiovarainministeri Petteri Orpo julkaisi ministeriön esityksin valtion ensi vuoden talousarvioksi. Ja huonohan se oli, kerron tässä miksi. Aineistona käytän lähinnä YLEn uutisointia.

Tässä YLEn erittelemät budjettiesityksen suurimmat muutokset:

  • TE-toimistojen toimintamenoihin 10,3 miljoonaa euroa.
  • Varhaiskasvatuksen tasa-arvon ja osallistumisasteen edistämiseen 10 miljoonaa euroa.
  • Poliisin määrärahoihin 18 miljoonan euron korotus, jotta poliisien määrä pysyisi nykyisellään. Myös Suojelupoliisi saa lisäresursseja.
  • A-Kruunua pääomitetaan 50 miljoonalla eurolla Valtion asuntorahastosta, jotta kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen lisääntyisi Helsingin seudulla.
  • Ansiotuloverotusta tullaan alentamaan 300 miljoonalla eurolla, mutta vastaavasti ympäristö- ja haittaveroja korotetaan.
  • Vähittäispäivärahoja ja takuueläkkettä tullaan nostamaan.
  • Ensi vuoden budjetti on 1,7 miljardia euroa alijäämäinen.
  • Valtionvelka nousee ensi vuonna arviolta 109 miljardiin euroon.

Pieniä helpotuksia ovat määrärahat varhaiskasvatukseen, takuueläkkeisiin ja pienimpiin päivärahoihin. Myös poliisien määrärahat ovat tietysti hyvä juttu, joskin voidaan tietysti miettiä, voisiko poliisien aikaa käyttää paremmin kuin some-kirjoittelun valvomiseen. Tämän kirjoitan mutu-tuntumalla, eipä minulla ole käsilläni tilastoa siitä, kuinka poliisin resurssit jakautuvat. Suurin osa poliisin työstä tietysti on sitä, mistä me kansalaiset pidämme. Kuitenkin on muutama kohta, joihin haluan kaksin käsin takertua ja ministeriön politiikkaa niiden perusteella nakerrella.

 

A-Kruunun pääomittaminen, eli Helsingin rakentamisen tukeminen

Kittilän kunnan budjetin verran ja ylikin annetaan rahoitusta Helsingin asuntorakentamiseen. Tämä korpeaa minua kovin, sillä korkeat asuntojen hinnat johtuvat tietysti useista eri syistä, joista mikään ei kestävällä tavalla poistu sylkemällä ongelman päälle rahaa. Helsingissä asuu liikaa ihmisiä, ja tätä asumista vieläpä tuetaan paitsi Kelan toimesta, myös valtion rahoittamalla asuntorakentamisella. Tämä on osa pitkää kehitystä, jolle ei näy loppua. Valtio luo painetta Helsinkiin keskittämällä toimintojaan pääkaupunkiin ja viemällä niitä pienistä kunnista pois. Samalla on asumisen välillisiä kuluja haja-asutusalueella nostettu ja laiminlyöty investoinnit syrjäseuduille. Asumistukijärjestelmä on rakennettu siten, että se ei pakota muuttamaan keskuksista pois, mikäli siellä ei ole varaa asua. Samalla maaseudulla asuville työttömille kerrotaan, kuinka pitäisi sieltä korvesta kotitilalta tulla kaupunkiin töihin.

Helsingin asuntojen hintojen nousua ei ratkaista asuntorakentamisen rahoituksella samalla, kun syrjäseuduille kerrotaan, että ei meillä ole rahaa teidän teitänne korjata. Niin helsinkiläisille kuin maalaiskunnillekin olisi eduksi, mikäli asumistukijärjestelmä tasapäistettäisiin. Eikä Helsinkiin ole järkeäkään rakentaa – pääkaupunkiseudulla työttömyysaste on muuta maata korkeampi. Mikäli talouskasvua ja työpaikkoja haluttaisiin, voitaisiin rakentaa vaikkapa Lapin kaivospaikkakunnille, joilla on asuntopula. Mutta äänestäjiä on pääkaupunkiseudulla paljon muuta maata enemmän.

Ansiotuloveron kevennys haittaveroja korottamalla

En koskaan kyllästy ihmettelemään, kuinka köyhää kansaa on helppo naruttaa verokeskustelussa. Lupaamalla ansiotuloverojen kevennyksiä saadaan duunarit hurraamaan, ja todetaan, että pannaan ns. ”haittaveroihin”. Ylipäätään kun Suomessa valitellaan kovaa verotusta, kääntyy keskustelu, ellei se ole jo sillä alkanut, ansiotuloveroon. Tässä tosiasia: ansio- ja pääomatuloverolla kerätään Suomessa alle puolet siitä verokertymästä, minkä valtio kerää liikevaihtoon perustuvalla verotuksella ja valmisteveroilla. Ansio- ja pääomatulot keräävät valtion kassaan noin 9,5mrd euroa vuonna 2018, kun arvonlisä-, valmiste- ja haittaverot tuovat verotuloja 26 miljardia. Tarkista luvut täältä.

Mikäli tarkastellaan pelkkää progressiivista ansiotuloveroa, sillä pääomatuloveron progressio on paljon kapeampi, on epäsuhta vieläkin dramaattisempi. 2018 ansiotuloveron kertymäksi ennustetaan talousarviossa noin 5,4 miljardia euroa.

Suomi on jo pitkälti tasaveromaa, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Nämä verot, siis valmiste- ja liikevaihtoon perustuvat verot, näkyvät lopulta kuluttajahinnoissa. Niitä maksavat kaikki samalla prosentilla. Samaa karhua ja HK:n sinistä suurituloinenkin kuluttaa, eikä heidän mahansa enempää vedä.

Orpon esitys on halpa vedätys, kuten on aina tuloverojen kevennyksellä kannatusta kalastelevilla.

Akseli Erkkilä

Väyrysläinen

]]>
1 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259220-kokoomuslainen-kaupunkibudjetti#comments Budjetti Kaupungistuminen Orpo Talous Wed, 08 Aug 2018 17:29:27 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259220-kokoomuslainen-kaupunkibudjetti
Robottivero & tulevaisuuden yhteiskunta http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta <p>Digitalisaation mukana työelämä muuttuu radikaalisti ympärillämme ja siihen on kyettävä reagoimaan hyvinkin nopeasti. Jo tällä hetkellä robotit korvaavat työmarkkinoilla ihmisiä ja tulevaisuudessa yhä useampi jää työttömäksi. Se että robotit tekevät tulevaisuudessa suurimman osan töistä ei sinänsä ole ongelma ja tulee varmasti helpotuksena useille ihmisille. Ongelma kuitenkin on se, että jonkun pitää maksaa koko ajan lisääntyvän ihmismassan elämä. Eikä työttömät pidä yhteiskuntaa pystyssä. Muualla maailmassa varmaan korotetaan aluksi yritysten verotusta, joka meillä on mahdotonta tai vähintäänkin järjetöntä yritysverotuksen ollessa valmiiksi taivaissa. Tämän vuoksi verotuksen tulee jatkossa kohdistua robottien työntekoon. Verotuksen on syytä olla kuitenkin siinä määrin kohtuullista, että on kannattavampaa käyttää robotiikkaa kuin ihmistä.</p><p>Usein kuuluu kuitenkin väitettävän, että eivät robotit korvaa ihmisiä työmarkkinoilla ja itse asiassa tekoälyn ja robottien käyttöönotto toisi lisää työpaikkoja. Tämä väite on melkoisen absurdi eikä kuulosta millään tavalla loogiselta. Tietysti tämä kehitys tuo mukanaan uudenlaisia työtehtäviä joihin ihmisiä tarvitaan, mutta eihän se missään nimessä lisää työpaikkoja. Mikäli robottien tulon myötä tarvittaisiin enemmän työntekijöitä mitä järkeä niitä robotteja olisi alunalkaenkaan ottaa tekemään töitä? Ei mitään. Todellisuudessa esimerkiksi tilintarkastukset ja viranomaispäätökset automatisoidaan, jolloin esimerkiksi Kelan etuuskäsittelijät saavat etsiä uusia tuulia elämäänsä. Tietysti osalle löytyy vielä Kelastakin töitä, sillä joidenkin etuuksien myöntäminen tarvii vähän laajempaa pohdintaa ja ymmärrystä ihmisen yksilöllisestä elämäntilanteesta, mutta esimerkiksi asumistuesta päätöksiä pystyy tekoäly itsekin tekemään.</p><p>Sosiaaliturvaa on myös väistämättä uudistettava sillä ihmiset tulevat jatkossa elämään lähtökohtaisesti niiden varassa. Viime aikoina onkin puhuttu, että seuraavan eduskunnan suurimmaksi hankkeeksi tulee sosiaaliturvan uudistaminen. Siihen hankkeeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua kovinkaan optimistisesti, sillä kun yritysmaailma suuntaa kovaa vauhtia kohti tulevaisuutta on julkishallinto vasta ottamassa ensiaskeliaan 2000-luvulle. Joten seuraava sosiaaliturvauudistus on jo valmistuessaan aikaansa jäljessä.&nbsp;</p><p>Erityisen haasteelliset vuodet ovat kuitenkin nyt vasta alkamassa. Talous pitäisi saada kasvuun ja työllisyys nousuun, jotta voidaan turvata tämän päivän elämä mutta samaan aikaan tulee ajaa voimakkaasti kohti tulevaisuutta, jossa tarvitaan vähemmän &quot;ihmistyöllisyyttä&quot;. Tämä vaihe tulee olemaan erityisen raskas kaikille. Lainsäädännön pitäisi pysyä kehityksen matkassa, ihmisten tulee jatkuvasti&nbsp; pysyä vauhdissa ja kyydistä putoajille pitää löytyä ratkaisuja siksi aikaa, kunnes yhteiskunta on asianmukaisesti uudelleenjärjestynyt.</p><p>Tulevaisuuden yhteiskunta näyttäisi olevan eriarvoinen ja jakautuvan voimakkaasti eri luokkiin. Ehkä jopa kokonaan kahtia. Nykyisin tunnetun yhteiskunnan perusjakoon kuuluvaa työväenluokkaa tuskin on kohta olemassa ja se vaihtuu kansalaispalkalla eläviin käytännössä koko elämänsä &quot;eläkkeellä&quot; oleviin ihmisiin. Keskiluokka ja yläluokka säilyy tai sulautuu toisiinsa sillä ne harvat jotka käyvät töissä tulevat tietysti tienaamaan erityisen hyvin, jotta työtä kannattaa ottaa ylipäätään vastaan. Poliitikoille, tieteilijöille ja kansalaisille itselleen tuleekin tässä yhteiskuntajärjestyksessä mietittäväksi minkälainen elämäntarkoitus työttömille löydetään, sillä aivan toimettomanakaan ihmiset eivät voi olla.</p><p><a href="https://www.facebook.com/engmanv">Lue lisää</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Digitalisaation mukana työelämä muuttuu radikaalisti ympärillämme ja siihen on kyettävä reagoimaan hyvinkin nopeasti. Jo tällä hetkellä robotit korvaavat työmarkkinoilla ihmisiä ja tulevaisuudessa yhä useampi jää työttömäksi. Se että robotit tekevät tulevaisuudessa suurimman osan töistä ei sinänsä ole ongelma ja tulee varmasti helpotuksena useille ihmisille. Ongelma kuitenkin on se, että jonkun pitää maksaa koko ajan lisääntyvän ihmismassan elämä. Eikä työttömät pidä yhteiskuntaa pystyssä. Muualla maailmassa varmaan korotetaan aluksi yritysten verotusta, joka meillä on mahdotonta tai vähintäänkin järjetöntä yritysverotuksen ollessa valmiiksi taivaissa. Tämän vuoksi verotuksen tulee jatkossa kohdistua robottien työntekoon. Verotuksen on syytä olla kuitenkin siinä määrin kohtuullista, että on kannattavampaa käyttää robotiikkaa kuin ihmistä.

Usein kuuluu kuitenkin väitettävän, että eivät robotit korvaa ihmisiä työmarkkinoilla ja itse asiassa tekoälyn ja robottien käyttöönotto toisi lisää työpaikkoja. Tämä väite on melkoisen absurdi eikä kuulosta millään tavalla loogiselta. Tietysti tämä kehitys tuo mukanaan uudenlaisia työtehtäviä joihin ihmisiä tarvitaan, mutta eihän se missään nimessä lisää työpaikkoja. Mikäli robottien tulon myötä tarvittaisiin enemmän työntekijöitä mitä järkeä niitä robotteja olisi alunalkaenkaan ottaa tekemään töitä? Ei mitään. Todellisuudessa esimerkiksi tilintarkastukset ja viranomaispäätökset automatisoidaan, jolloin esimerkiksi Kelan etuuskäsittelijät saavat etsiä uusia tuulia elämäänsä. Tietysti osalle löytyy vielä Kelastakin töitä, sillä joidenkin etuuksien myöntäminen tarvii vähän laajempaa pohdintaa ja ymmärrystä ihmisen yksilöllisestä elämäntilanteesta, mutta esimerkiksi asumistuesta päätöksiä pystyy tekoäly itsekin tekemään.

Sosiaaliturvaa on myös väistämättä uudistettava sillä ihmiset tulevat jatkossa elämään lähtökohtaisesti niiden varassa. Viime aikoina onkin puhuttu, että seuraavan eduskunnan suurimmaksi hankkeeksi tulee sosiaaliturvan uudistaminen. Siihen hankkeeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua kovinkaan optimistisesti, sillä kun yritysmaailma suuntaa kovaa vauhtia kohti tulevaisuutta on julkishallinto vasta ottamassa ensiaskeliaan 2000-luvulle. Joten seuraava sosiaaliturvauudistus on jo valmistuessaan aikaansa jäljessä. 

Erityisen haasteelliset vuodet ovat kuitenkin nyt vasta alkamassa. Talous pitäisi saada kasvuun ja työllisyys nousuun, jotta voidaan turvata tämän päivän elämä mutta samaan aikaan tulee ajaa voimakkaasti kohti tulevaisuutta, jossa tarvitaan vähemmän "ihmistyöllisyyttä". Tämä vaihe tulee olemaan erityisen raskas kaikille. Lainsäädännön pitäisi pysyä kehityksen matkassa, ihmisten tulee jatkuvasti  pysyä vauhdissa ja kyydistä putoajille pitää löytyä ratkaisuja siksi aikaa, kunnes yhteiskunta on asianmukaisesti uudelleenjärjestynyt.

Tulevaisuuden yhteiskunta näyttäisi olevan eriarvoinen ja jakautuvan voimakkaasti eri luokkiin. Ehkä jopa kokonaan kahtia. Nykyisin tunnetun yhteiskunnan perusjakoon kuuluvaa työväenluokkaa tuskin on kohta olemassa ja se vaihtuu kansalaispalkalla eläviin käytännössä koko elämänsä "eläkkeellä" oleviin ihmisiin. Keskiluokka ja yläluokka säilyy tai sulautuu toisiinsa sillä ne harvat jotka käyvät töissä tulevat tietysti tienaamaan erityisen hyvin, jotta työtä kannattaa ottaa ylipäätään vastaan. Poliitikoille, tieteilijöille ja kansalaisille itselleen tuleekin tässä yhteiskuntajärjestyksessä mietittäväksi minkälainen elämäntarkoitus työttömille löydetään, sillä aivan toimettomanakaan ihmiset eivät voi olla.

Lue lisää

]]>
1 http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta#comments Digitalisaatio Talous Tulevaisuus Työ Verotus Tue, 31 Jul 2018 12:47:09 +0000 Ville-Joonas Engman http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta
Suomi on nousussa! http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa <p>Tässä on menty jo jonkin aikaa kasvavien työllisyyslukujen aikaa. Myös perustettavien yritysten määrä on nousussa, Tilastokeskus tänään: <a href="https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html" title="https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html">https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html</a></p><p>Suomi on nousussa. Poliittinen oppositio mielelllään väittää, että tämä johtuu ainoastaan maailmanlaajuisesta talouskasvusta. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että nykytilanne lähestyy aikoja ennen 1990-luvun alun suurta lamaa. Tässä välissä on ollut myös Nokian nousu ja sen vaikutus kansantalouteen,&nbsp; eikä silloinkaan tilanne korjaantunut niin voimakkaasti, kuten se&nbsp; nyt on tekemässä.&nbsp;</p><p>Historiallisen huonoksi haukutun hallituksen aikana tapahtuu historiallisen iso talousnousu. Siinäpä onkin miettimistä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä on menty jo jonkin aikaa kasvavien työllisyyslukujen aikaa. Myös perustettavien yritysten määrä on nousussa, Tilastokeskus tänään: https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html

Suomi on nousussa. Poliittinen oppositio mielelllään väittää, että tämä johtuu ainoastaan maailmanlaajuisesta talouskasvusta. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että nykytilanne lähestyy aikoja ennen 1990-luvun alun suurta lamaa. Tässä välissä on ollut myös Nokian nousu ja sen vaikutus kansantalouteen,  eikä silloinkaan tilanne korjaantunut niin voimakkaasti, kuten se  nyt on tekemässä. 

Historiallisen huonoksi haukutun hallituksen aikana tapahtuu historiallisen iso talousnousu. Siinäpä onkin miettimistä.

 

]]>
20 http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa#comments Talous Työllisyys Yrittäjyys Thu, 26 Jul 2018 11:08:52 +0000 Petri Kokko http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa
Talouden pakolliset opinnot http://samuwilhelmsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258438-talouden-pakolliset-opinnot <p>Porissa Suomi-Areenassa puhuttiin eilen sijoittamisesta, säästämisestä sekä henkilökohtaisista talousasioista. Olen panelistien kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisille annetaan liian vähän neuvoja ja oppia henkilökohtaisista talousasioista ja että talousopetukselle voisi olla tarvetta suomalaisissa kouluissa. Yleensä näitä neuvoja lähdetään hakemaan pankkiin, mikä muutenkin aiheuttaa keskustelunaiheita siitä, onko pankkiasiointi oikeasti neuvontaa vai omien pankkipalveluiden myyntiä. Mistä sitten saada puolueetona tietoutta?</p><p>Minulle yläasteella opetettiin taloudesta että mitä ovat osakkeet, mikä on luottokortti, mikä on keskuspankki ja miten verotus toimii. Siinäpä oikeastaan se. Edes kauppakorkeakoulussa ei kerrottu säästämisestä, asuntolainan saamisen edellytyksistä, omaisuuden verotuksesta tai lainojen vaikutuksesta maksukykyyn. Minulle opetettiin uuskeynesiläinen talousoppi, rahan kvantiteettiteoria ja markkinonnin sekä kirjanpidon perusteet. Mitä näillä taidoilla tekee kun harkitsee eläkesäästämistä tai oman asunnon hankinnan kannattavuutta? Jouduin oppimaan asioista kantapään kautta.</p><p>Rivikansalainen ei ole kiinnostunut keskuspankin arvopapereiden takaisinosto-ohjelman kehityksestä tai Inderesin aamukatsauksesta. Rivikansalainen on kiinnostunut siitä, että hän pääsee esimerkiksi töihin, jonka kautta on mahdollista tuoda leipää pöytään ja ehkä jopa säästää pahan päivän varalle. Rivikansalainen on kiinnostunut siitä että voi hyvin ja rahat riittävät.</p><p>Sijoittamisesta ja säästämisestä puhutaan kasvavissa määrin, mutta silti esimerkiksi osakesijoittamista leimaa uhkapelaamisen maine. Sijoittamisen ajatellaan olevan rikkaiden huvitus siinä missä Veikkauksen peliautomaatit pienituloisille. Periaate on kuitenkin sama: Rahaa laitetaan tekemään lisää rahaa. Ero on siinä, että siinä missä peliautomaattien palautusprosentti on noin 91 % (1 euroa kohdin saa keskimäärin 91 senttiä takaisin), asuntoon tai osakkeisiin sijoitetulle pääomalle on todennäköisempää saada voittoa. Viidellä lottorivillä voit olla jo Nokian omistaja ja saada vuotuisia osinkoja sijoituksellesi. Silti Veikkauksen pelejä pelataan vuosittain yli 10 miljardilla eurolla. Ketäpä ei rikastuminen tai helppo raha kiinnostaisi.</p><p>Rivikansalaista kiinnostaa oman asunnon hankkiminen ja säästäminen eläkepäiville tai lomamatkaan. Kaikki nämä ovat pitkäaikaista ja harkittua sijoittamista eivätkä vastaa millään tasolla uhkapelaamista. Oma katto pään päälle on pitkäaikainen sijoittamisen ja säästämisen kohde siinä missä pitkäaikainen osakesäästäminenkin.</p><p>Sijoittamiseen liittyy aina riski, mutta nämä riskit on ymmärrettävä ja hyväksyttävä mikäli lähtee mukaan. Kovin moni ei välttämättä ymmärrä riskejä ja niiden hallintaa ja ajautuu liioittelemaan riskiä ja maalailemaan osakemarkkinoiden romahduksen kauhukuvia. Tehokas omaisuuslajihajautus sekä ajoituksen hajautus pitkäaikaisella ja säännöllisellä säästämisellä ovat omiaan pienentämään (mutta eivät poistamaan) sijoittajan riskiä sijoitetun pääoman kokemalle tappiolle tai täydelle menetykselle. Tätä ei kerrota koulussa ainakaan toistaiseksi.</p><p>Jos haluamme saada ihmisten henkilökohtaiset raha-asiat kuntoon, koulutus on erinomainen vaihtoehto. Kun tarjotaan tietoutta siitä, mitä sijoittaminen oikeasti on, miten kerrytetään varallisuutta, miten saadaan asuntolainaa ja miten omaisuutta verotetaan, ehkä vääriä ennakkoluuloja voitaisiin oikaista ja saadaan ne ihmiset säästämään ja sijoittamaan joilla siihen mahdollisuus on. Budjetoinnin ja velkaantumisen perustekijät opettamalla voitaisiin kenties myös ennaltaehkäistä perimistoimenpiteisiin joutumista ja täten vähentää hyvinkin ikäviä tilanteita.</p><p>Henkilökohtaisten raha-asioiden ja sijoittamisen perusteet pitäisi saada selvitettyä kaikille ilman turhaa Wall Street-jargonia. Yksinkertasesti ja ymmärrettävästi sillä asiat eivät ole loppujen lopuksi vaikeita. Täten on mahdollista saada suomalaiset vaurastumaan, talous kasvuun ja kotitalouksien kestämätön velkaantuminen kuriin.</p><p>Talousoppia kouluihin, kyllä kiitos.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Porissa Suomi-Areenassa puhuttiin eilen sijoittamisesta, säästämisestä sekä henkilökohtaisista talousasioista. Olen panelistien kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisille annetaan liian vähän neuvoja ja oppia henkilökohtaisista talousasioista ja että talousopetukselle voisi olla tarvetta suomalaisissa kouluissa. Yleensä näitä neuvoja lähdetään hakemaan pankkiin, mikä muutenkin aiheuttaa keskustelunaiheita siitä, onko pankkiasiointi oikeasti neuvontaa vai omien pankkipalveluiden myyntiä. Mistä sitten saada puolueetona tietoutta?

Minulle yläasteella opetettiin taloudesta että mitä ovat osakkeet, mikä on luottokortti, mikä on keskuspankki ja miten verotus toimii. Siinäpä oikeastaan se. Edes kauppakorkeakoulussa ei kerrottu säästämisestä, asuntolainan saamisen edellytyksistä, omaisuuden verotuksesta tai lainojen vaikutuksesta maksukykyyn. Minulle opetettiin uuskeynesiläinen talousoppi, rahan kvantiteettiteoria ja markkinonnin sekä kirjanpidon perusteet. Mitä näillä taidoilla tekee kun harkitsee eläkesäästämistä tai oman asunnon hankinnan kannattavuutta? Jouduin oppimaan asioista kantapään kautta.

Rivikansalainen ei ole kiinnostunut keskuspankin arvopapereiden takaisinosto-ohjelman kehityksestä tai Inderesin aamukatsauksesta. Rivikansalainen on kiinnostunut siitä, että hän pääsee esimerkiksi töihin, jonka kautta on mahdollista tuoda leipää pöytään ja ehkä jopa säästää pahan päivän varalle. Rivikansalainen on kiinnostunut siitä että voi hyvin ja rahat riittävät.

Sijoittamisesta ja säästämisestä puhutaan kasvavissa määrin, mutta silti esimerkiksi osakesijoittamista leimaa uhkapelaamisen maine. Sijoittamisen ajatellaan olevan rikkaiden huvitus siinä missä Veikkauksen peliautomaatit pienituloisille. Periaate on kuitenkin sama: Rahaa laitetaan tekemään lisää rahaa. Ero on siinä, että siinä missä peliautomaattien palautusprosentti on noin 91 % (1 euroa kohdin saa keskimäärin 91 senttiä takaisin), asuntoon tai osakkeisiin sijoitetulle pääomalle on todennäköisempää saada voittoa. Viidellä lottorivillä voit olla jo Nokian omistaja ja saada vuotuisia osinkoja sijoituksellesi. Silti Veikkauksen pelejä pelataan vuosittain yli 10 miljardilla eurolla. Ketäpä ei rikastuminen tai helppo raha kiinnostaisi.

Rivikansalaista kiinnostaa oman asunnon hankkiminen ja säästäminen eläkepäiville tai lomamatkaan. Kaikki nämä ovat pitkäaikaista ja harkittua sijoittamista eivätkä vastaa millään tasolla uhkapelaamista. Oma katto pään päälle on pitkäaikainen sijoittamisen ja säästämisen kohde siinä missä pitkäaikainen osakesäästäminenkin.

Sijoittamiseen liittyy aina riski, mutta nämä riskit on ymmärrettävä ja hyväksyttävä mikäli lähtee mukaan. Kovin moni ei välttämättä ymmärrä riskejä ja niiden hallintaa ja ajautuu liioittelemaan riskiä ja maalailemaan osakemarkkinoiden romahduksen kauhukuvia. Tehokas omaisuuslajihajautus sekä ajoituksen hajautus pitkäaikaisella ja säännöllisellä säästämisellä ovat omiaan pienentämään (mutta eivät poistamaan) sijoittajan riskiä sijoitetun pääoman kokemalle tappiolle tai täydelle menetykselle. Tätä ei kerrota koulussa ainakaan toistaiseksi.

Jos haluamme saada ihmisten henkilökohtaiset raha-asiat kuntoon, koulutus on erinomainen vaihtoehto. Kun tarjotaan tietoutta siitä, mitä sijoittaminen oikeasti on, miten kerrytetään varallisuutta, miten saadaan asuntolainaa ja miten omaisuutta verotetaan, ehkä vääriä ennakkoluuloja voitaisiin oikaista ja saadaan ne ihmiset säästämään ja sijoittamaan joilla siihen mahdollisuus on. Budjetoinnin ja velkaantumisen perustekijät opettamalla voitaisiin kenties myös ennaltaehkäistä perimistoimenpiteisiin joutumista ja täten vähentää hyvinkin ikäviä tilanteita.

Henkilökohtaisten raha-asioiden ja sijoittamisen perusteet pitäisi saada selvitettyä kaikille ilman turhaa Wall Street-jargonia. Yksinkertasesti ja ymmärrettävästi sillä asiat eivät ole loppujen lopuksi vaikeita. Täten on mahdollista saada suomalaiset vaurastumaan, talous kasvuun ja kotitalouksien kestämätön velkaantuminen kuriin.

Talousoppia kouluihin, kyllä kiitos.

]]>
2 http://samuwilhelmsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258438-talouden-pakolliset-opinnot#comments Sijoittaminen Suomi-Areena Talous Fri, 20 Jul 2018 05:21:14 +0000 Samu Wilhelmsson http://samuwilhelmsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258438-talouden-pakolliset-opinnot
Ajasta aikaan: Raha ja talous http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258369-ajasta-aikaan-raha-ja-talous <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Selventävä kantateksti on aluksi syytä lukea </em><a href="http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255624-ajasta-aikaan"><u><em>täältä</em></u></a><em>.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Niillä</em> on viipperä konsti harhauttaa toisiaan: <a href="https://goo.gl/images/VouUrE"><em>talous</em></a>. Alun perin <em>ne</em> kehittivät rahan velkakirjaksi: kun ensimmäinen antoi jotain toiselle, toinen antoi tälle vastineeksi sellaisen todistuksen, jota vastaan se ensimmäinen sai kolmannelta jotain muuta, ja se kolmas neljänneltä ja niin edes päin. Aika näppärä keksintö.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Niiden</em> historiassa eli rikas mies nimeltä <a href="https://goo.gl/images/dgqRh7">Henry Ford</a>, joka <em>niiden</em> 1920-luvulla lausahti, että jos kansa tietäisi edes jotain meidän pankki- ja rahajärjestelmästämme, jo ennen huomisaamua syntyisi vallankumous. Miksiköhän hän näin sanoi, vaikka rahatalouden piti olla niin pätevä juttu?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pitää katsoa tarkemmin, miten rahalle on käynyt, se nimittäin on muuttunut luontevasta vaihtamisen välineestä melkein vastakohdakseen. Jotkut kutsuvat talousajattelua <a href="https://goo.gl/images/gSNg7N">uskonnoksikin</a>, koska tiedetään, ettei raha itsessään ole minkään arvoista: ei sitä voi syödä eikä juoda, se ei pese <em>niiden</em> ikkunoita tai käsiä eikä hoida lapsia ja vanhuksia, mutta siitä tiedosta huolimatta rahaa pidetään todellisena ja aikaansaavana, ja sitä tavoitellaan kaikin keinoin lisää ja lisää. Erikoista on se, että kun <em>ne</em> ovat saaneet haalittua itselleen tarpeeksi rahaa, sitä usein halutaan vieläkin enemmän. Tuota ylimääräistä rahaa kerätään enimmäkseen <em>niiltä</em>, jotka sitä tarvitsisivat elääkseen. Siihen keräilyyn on keksitty monenlaisia konsteja, joista ovelin on työstä maksettava rahapalkka: ihmisillä teetetään kaikenlaista, jota myydään eteenpäin rahaa vastaan. Sitä rahaa jaetaan sitten korvauksena niille, jotka työn ovat tehneet, mutta ei kaikkea, vaan usein vain pieni osa. Toinen osa käytetään tuotannon muihin kuluihin, mutta loput pidetään itse.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jo Henry Fordin aikana <em>ne</em> olivat kehittäneet myös <a href="https://goo.gl/images/GAzHv3">pankkijärjestelmän</a>, jonka ajatuksena oli se, että ihmiset antoivat pankin säilytettäväksi ylimääräiset rahansa siihen asti, kunnes tarvitsivat niitä taas. Säilössä olevia rahoja pankki sitten lainasi muille, ja näiltä pankki otti maksun, jota nimitetään koroksi. Tällä tavalla <em>ne</em> saattoivat maksaa jonkin haluamansa etukäteen tai vaikka maksaa osan lainastaan palkkana työntekijöille, joiden tekemiä asioita he myivät muille ja maksoivat myyntivoitoistaan velkansa takaisin&nbsp;pankille. Näin vaihtovelkakirjat, eli raha, tehtiin laajemmin kierrätettäväksi.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Korko ei kuitenkaan riittänyt pankeille, jotka ymmärsivät, että koska itse raha ei ole minkään arvoista, lainaksi voidaan antaa myös sellaisia velkakirjoja, rahaa, jota ei ole säästetty pankkiin. Koska luotettiin siihen, että tuo uusi, tyhjästä taiottu raha maksetaan joskus takaisin, ei tuon rahan ollut tarpeen perustua mihinkään todelliseen ja olemassa olevaan. Fordin aikana pankit uskaltautuivat luomaan tyhjästä rahaa jo muutaman prosentin verran pankkeihin talletetuista varoista. Siitä syystä Ford uumoili, että kansalaiset eivät ehkä hyväksyisi tuollaista touhua, ja myös siksi asiasta ei kerrottu kuin harvoille.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta nälkä kasvaa syödessä, kertoo yksi <em>niiden</em> oivallisista sananlaskuista. Kun pankkien toiminta näytti tuottavan hyvin, sitä ruvettiin laajentamaan, ja talletetun rahan ylittävää talouden osaa &ndash; tyhjästä luotua rahaa &ndash; alettiin nimittää finanssitaloudeksi, kun taas pankkeihin, taskuihin ja sukanvarteen talletettua&nbsp;rahaa kutsutaan reaalitaloudeksi. Ford tuskin saattoi kuvitella, että tuo muutama prosentti, jonka hän pelkäsi johtavan vallankumoukseen, kasvaisi sadan vuoden aikana lähelle sataa, eikä mellakoita isompaa vallankumousta ole silti saatu aikaan, koska suurin osa kansasta ei edelleenkään tiedä mitään pankki- ja rahoitusjärjestelmästä. Jotka siitä tietävät ovat joko niitä, jotka hyötyvät muiden tietämättömyydestä ja ovat siksi vaiti, tai sitten niitä, joiden ääni vaiennetaan julkisuudessa leimaamalla heidät hörhöiksi tai kommunisteiksi. Kommunistihan on sana, jolla nimitetään niitä, joiden ääntä ei haluta kuuluviin, oli heillä tekemistä kommunismin kanssa tai ei. (Toim. huom: tästä aiheesta lisää sarjan myöhemmissä osissa)</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta ei siinä vielä kaikki: jotkut alkoivat ostaa toisilta velkapapereita, joita he myivät sitten eteenpäin, loputtomiin, niin että viimein niiden alkuperä katosi taivaan tuuliin &ndash; josta ne olivat myös peräisin. Finanssitaloudesta muodostui itseään ruokkiva&nbsp;<a href="https://goo.gl/images/j3bSEP">oma maailmansa</a>, jolla ei ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Finanssitalouden maailmassa käydään ankaria uhkapelejä, ja sellaisen häviäjä ottaa aina uutta lainaa maksaakseen tappionsa. Myös se uusi laina luodaan tyhjästä. Näin tuo finanssitalous paisuu kuin pullataikina ja ripeämminkin.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toisinaan kuitenkin joku <em>niistä</em> häviää pelissä niin paljon, että ei enää onnistu saamaan lisälainaa tappionsa maksaakseen. Jonkun on se maksettava, ja silloin huudetaan apuun reaalitaloutta. Tällaista tilannetta nimitetään <a href="https://goo.gl/images/3MeLwq">lamaksi</a> tai pienemmässä mittakaavassa taantumaksi. Pelivelat kuviteltuun kasinoon pumpataankin todellisuudesta, mikä tuntuu <em>niiden</em> elämässä joskus kipeästikin. Laman aiheuttaneet piirit voivat vaivatta osallistua pelivelkatalkoisiin luovuttamalla pienen osan ylimääräisestä varallisuudestaan tai tinkimällä omista voitoistaan, mutta sen sijaan <em>ne</em>, jotka tarvitsisivat joka pennin ja jenin elämiseen, joutuvat kärsimään kuitatessaan noiden isoilla panoksilla pelaavien tappioita. Vöitä kiristäessään heille kerrotaan, että lama on kuin luonnonmullistus, eikä asialle siksi mahda mitään. Suuri osa <em>niistä</em> uskoo, ja vähitellen taas kaikki palautuu ennalleen, paitsi että prosessin aikana köyhät ovat entisestään köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pankki- ja rahoitusjärjestelmä, jota Ford sen alkeisvaiheessa kuvaili, perustuu toistuviin nousuihin ja niiden vastavoimiin, romahduksiin. Mitä isompi finanssikupla puhalletaan, sitä isompi on paukku sen puhjetessa. Lamaa voisi kutsua luonnolliseksi, ellei koko ilmiö olisi <em>niiden</em> itsensä aiheuttama. Kun romahdukset näkyvät toistuvan aina entistä isompina, odotettavissa on koko fiktiivisen finanssitalouden romahdus, ja sen kuittaamiseen eivät piskuisen reaalitalouden resurssit alkuunkaan riitä, vaikka kaikki tekisivät työtä sata tuntia viikossa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Silloin <em>niillä</em> ei ole kenelläkään kivaa, koska sellainen tilanne johtaa varmasti <a href="https://goo.gl/images/gnNGmw">väkivaltaan</a> &ndash; juuri siihen vallankumoukseen, mistä Ford aikanaan varoitti &ndash; eikä valtioillakaan ole enää varaa ostaa yhteiskuntarauhaa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mitä sen jälkeen tapahtuu, sen <em>me</em> tiedämme, mutta eivät <em>ne &ndash; </em>vielä.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Selventävä kantateksti on aluksi syytä lukea täältä.

 

Niillä on viipperä konsti harhauttaa toisiaan: talous. Alun perin ne kehittivät rahan velkakirjaksi: kun ensimmäinen antoi jotain toiselle, toinen antoi tälle vastineeksi sellaisen todistuksen, jota vastaan se ensimmäinen sai kolmannelta jotain muuta, ja se kolmas neljänneltä ja niin edes päin. Aika näppärä keksintö.

 

Niiden historiassa eli rikas mies nimeltä Henry Ford, joka niiden 1920-luvulla lausahti, että jos kansa tietäisi edes jotain meidän pankki- ja rahajärjestelmästämme, jo ennen huomisaamua syntyisi vallankumous. Miksiköhän hän näin sanoi, vaikka rahatalouden piti olla niin pätevä juttu?

 

Pitää katsoa tarkemmin, miten rahalle on käynyt, se nimittäin on muuttunut luontevasta vaihtamisen välineestä melkein vastakohdakseen. Jotkut kutsuvat talousajattelua uskonnoksikin, koska tiedetään, ettei raha itsessään ole minkään arvoista: ei sitä voi syödä eikä juoda, se ei pese niiden ikkunoita tai käsiä eikä hoida lapsia ja vanhuksia, mutta siitä tiedosta huolimatta rahaa pidetään todellisena ja aikaansaavana, ja sitä tavoitellaan kaikin keinoin lisää ja lisää. Erikoista on se, että kun ne ovat saaneet haalittua itselleen tarpeeksi rahaa, sitä usein halutaan vieläkin enemmän. Tuota ylimääräistä rahaa kerätään enimmäkseen niiltä, jotka sitä tarvitsisivat elääkseen. Siihen keräilyyn on keksitty monenlaisia konsteja, joista ovelin on työstä maksettava rahapalkka: ihmisillä teetetään kaikenlaista, jota myydään eteenpäin rahaa vastaan. Sitä rahaa jaetaan sitten korvauksena niille, jotka työn ovat tehneet, mutta ei kaikkea, vaan usein vain pieni osa. Toinen osa käytetään tuotannon muihin kuluihin, mutta loput pidetään itse.

 

Jo Henry Fordin aikana ne olivat kehittäneet myös pankkijärjestelmän, jonka ajatuksena oli se, että ihmiset antoivat pankin säilytettäväksi ylimääräiset rahansa siihen asti, kunnes tarvitsivat niitä taas. Säilössä olevia rahoja pankki sitten lainasi muille, ja näiltä pankki otti maksun, jota nimitetään koroksi. Tällä tavalla ne saattoivat maksaa jonkin haluamansa etukäteen tai vaikka maksaa osan lainastaan palkkana työntekijöille, joiden tekemiä asioita he myivät muille ja maksoivat myyntivoitoistaan velkansa takaisin pankille. Näin vaihtovelkakirjat, eli raha, tehtiin laajemmin kierrätettäväksi. 

 

Korko ei kuitenkaan riittänyt pankeille, jotka ymmärsivät, että koska itse raha ei ole minkään arvoista, lainaksi voidaan antaa myös sellaisia velkakirjoja, rahaa, jota ei ole säästetty pankkiin. Koska luotettiin siihen, että tuo uusi, tyhjästä taiottu raha maksetaan joskus takaisin, ei tuon rahan ollut tarpeen perustua mihinkään todelliseen ja olemassa olevaan. Fordin aikana pankit uskaltautuivat luomaan tyhjästä rahaa jo muutaman prosentin verran pankkeihin talletetuista varoista. Siitä syystä Ford uumoili, että kansalaiset eivät ehkä hyväksyisi tuollaista touhua, ja myös siksi asiasta ei kerrottu kuin harvoille.

 

Mutta nälkä kasvaa syödessä, kertoo yksi niiden oivallisista sananlaskuista. Kun pankkien toiminta näytti tuottavan hyvin, sitä ruvettiin laajentamaan, ja talletetun rahan ylittävää talouden osaa – tyhjästä luotua rahaa – alettiin nimittää finanssitaloudeksi, kun taas pankkeihin, taskuihin ja sukanvarteen talletettua rahaa kutsutaan reaalitaloudeksi. Ford tuskin saattoi kuvitella, että tuo muutama prosentti, jonka hän pelkäsi johtavan vallankumoukseen, kasvaisi sadan vuoden aikana lähelle sataa, eikä mellakoita isompaa vallankumousta ole silti saatu aikaan, koska suurin osa kansasta ei edelleenkään tiedä mitään pankki- ja rahoitusjärjestelmästä. Jotka siitä tietävät ovat joko niitä, jotka hyötyvät muiden tietämättömyydestä ja ovat siksi vaiti, tai sitten niitä, joiden ääni vaiennetaan julkisuudessa leimaamalla heidät hörhöiksi tai kommunisteiksi. Kommunistihan on sana, jolla nimitetään niitä, joiden ääntä ei haluta kuuluviin, oli heillä tekemistä kommunismin kanssa tai ei. (Toim. huom: tästä aiheesta lisää sarjan myöhemmissä osissa)

 

Mutta ei siinä vielä kaikki: jotkut alkoivat ostaa toisilta velkapapereita, joita he myivät sitten eteenpäin, loputtomiin, niin että viimein niiden alkuperä katosi taivaan tuuliin – josta ne olivat myös peräisin. Finanssitaloudesta muodostui itseään ruokkiva oma maailmansa, jolla ei ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. 

 

Finanssitalouden maailmassa käydään ankaria uhkapelejä, ja sellaisen häviäjä ottaa aina uutta lainaa maksaakseen tappionsa. Myös se uusi laina luodaan tyhjästä. Näin tuo finanssitalous paisuu kuin pullataikina ja ripeämminkin. 

 

Toisinaan kuitenkin joku niistä häviää pelissä niin paljon, että ei enää onnistu saamaan lisälainaa tappionsa maksaakseen. Jonkun on se maksettava, ja silloin huudetaan apuun reaalitaloutta. Tällaista tilannetta nimitetään lamaksi tai pienemmässä mittakaavassa taantumaksi. Pelivelat kuviteltuun kasinoon pumpataankin todellisuudesta, mikä tuntuu niiden elämässä joskus kipeästikin. Laman aiheuttaneet piirit voivat vaivatta osallistua pelivelkatalkoisiin luovuttamalla pienen osan ylimääräisestä varallisuudestaan tai tinkimällä omista voitoistaan, mutta sen sijaan ne, jotka tarvitsisivat joka pennin ja jenin elämiseen, joutuvat kärsimään kuitatessaan noiden isoilla panoksilla pelaavien tappioita. Vöitä kiristäessään heille kerrotaan, että lama on kuin luonnonmullistus, eikä asialle siksi mahda mitään. Suuri osa niistä uskoo, ja vähitellen taas kaikki palautuu ennalleen, paitsi että prosessin aikana köyhät ovat entisestään köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.

 

Pankki- ja rahoitusjärjestelmä, jota Ford sen alkeisvaiheessa kuvaili, perustuu toistuviin nousuihin ja niiden vastavoimiin, romahduksiin. Mitä isompi finanssikupla puhalletaan, sitä isompi on paukku sen puhjetessa. Lamaa voisi kutsua luonnolliseksi, ellei koko ilmiö olisi niiden itsensä aiheuttama. Kun romahdukset näkyvät toistuvan aina entistä isompina, odotettavissa on koko fiktiivisen finanssitalouden romahdus, ja sen kuittaamiseen eivät piskuisen reaalitalouden resurssit alkuunkaan riitä, vaikka kaikki tekisivät työtä sata tuntia viikossa. 

 

Silloin niillä ei ole kenelläkään kivaa, koska sellainen tilanne johtaa varmasti väkivaltaan – juuri siihen vallankumoukseen, mistä Ford aikanaan varoitti – eikä valtioillakaan ole enää varaa ostaa yhteiskuntarauhaa. 

 

Mitä sen jälkeen tapahtuu, sen me tiedämme, mutta eivät ne – vielä.

 

]]>
8 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258369-ajasta-aikaan-raha-ja-talous#comments Henry Ford Raha Reaalitodellisuus Talous Uskonto Wed, 18 Jul 2018 16:44:05 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258369-ajasta-aikaan-raha-ja-talous