Stalinismi http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/162067/all Tue, 14 Aug 2018 22:48:16 +0300 fi Parempaa populismia http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259497-parempaa-populismia <p>&nbsp;</p><p>Vihreästä liikkeestä vain poliittiseksi vihreäksi puolueeksi sammaloituneen ja humalluttavan hovikelpoiseksi hioutuneen hyväosaisten hypetysfoorumin paikallisedustaja Pekka Virtanen kolumnoi taas Koillissanomissa totuttuun tyyliin maalaten kauhukuvia populismin yleiseurooppalaisesta voittokulusta.</p><p>Pahaksi onneksi Pekka sortuu tässä analyysissään perin populistiseksi. Ilmeisesti on niin, että Perussuomalaisten nousun myötä maahamme on muodostunut kaikenkattava kaksoisstandardijärjestelmä, mikä nyt on ulotettu koskemaan myös populismia. Kansanomaisuutta on nähtävästi kahdenlaista: pahaa ja paheksuttavaa Peruspopulismia ja hyvää sekä hyväksyttyä ja parempaa &ndash; vihreää vastakkainasettelua!</p><p><strong>Sysimusta suvaitsemattomuusparadoksi</strong></p><p>Kuusamoon on nyt syntynyt sysimustan kokoomuksen ja sen puisto-osaston vihreiden yhteissuvaitsemattomuusparadoksi. Vihanlietsomista vastustetaan vihaa lietsomalla. Jos tämä fraktio pääsisi valtaan, Peruskansanosaa taitaisivat karjavaunukuljetukset kutsua!</p><p>Juuri tällä uhkakuvien luomisella ja kauhuskenarioiden levittämisellä muuan paikallisvihreä pääbelsebuubi on lietsonut jo vuosikausien ajan kaikkinaisen kaivosvastustuksen ties monikokymmenvuotista sotaa ensiksi Kuusamossa ja nyt koko paikkakunnan imagotappioksi myös kunnanrajojen ulkopuolella.</p><p>Vuodatuksessaan Virtanen unohtaa kuitenkin ilmeisen tarkoitushakuisesti sen tosiasian, että vihreät ovat maassamme tuontitavaraa saksanmaalta ja peräti pahamaineisen Stasin suunnittelupöydiltä. Länsimainen teollisuustuotanto oli tarkoitus lyödä lamaannuksiin ekoterroristisin keinoin.</p><p>Niinpä tämän kansainvälisen vihreän valheen toimintatavat ovat olleet katuhuliganismin tasoisia. Siinä mielessä siis vihreän eduskuntaryhmänkään lainsäädäntösihteerin lentokonekäyttäytymisen kansalaistottelemattomuus ei tule valveutuneelle kansanosallemme minkäänlaisena yllätyksenä.</p><p><strong>Vasemmistolaiset vihreässä valhekaavussa</strong></p><p>Edelleen Virtanen kirkasotsaisesti teilaa Lapuan liikkeen ja taistolaiset, vaikka vihreiden alkukokoonpanossa mukana olivat sankoin joukoin maamme vanhat stalinistien rippeet ja joidenkin vihreiden kärki-ideologien äänenpainot ovat olleet perin äärioikeistolaisia.</p><p>Maailmanlopun maalailun maakareina vihreät ovatkin ylivertoja. Populistisempia kuin populistit konsanaan itse. Muun muassa vihreiden perustajakaartiin kuulunut Pentti Linkola tunnetaan lähinnä ekonatsistisista ajatuksistaan ja avoimesta kannatuksestaan fasismille ja diktatuurille. Elämän ensisijaisena uhkaajana Linkola pitää väestöräjähdystä, mitä taas vihreä nykypolitiikka on kaikin tavoin edesauttamassa.</p><p>Valtakunnan vihreiden entinen kansanedustaja Eero Paloheimo puolestaan erosi vuonna 2010 vihreistä vastalauseeksi sille, että vihreät olivat ajautuneet kannattamaan ylimitoitettua muuttoliikettä. Paloheimo näkee myös maapallon kulkevan väestönkasvun aikaansaaman ekokatastrofin kautta kohti maailmanloppua.</p><p><strong>Juhlapuhevihreyttä</strong></p><p>Tarkasteltaessa paikallisvihreää kuntapolitiikkaa, olen omakohtaisesti voinut havaita sen onttouden ja kuntalaisia katteettomasti kauttaaltaan syleilevän epäsymmetrisyyden koko vihreiden perusideologiaan nähden. On nimittäin niin, että vihreissä käsissä Kuusamon kaupungin kassa olisi hetkessä loppuunkaluttu.</p><p>Kiva kulutusjuhlinta, missä kaikkea kliffaa on kaiken kattavasti luvassa jokaiselle, johtaisi nimittäin väistämättä luonnonvarojen kestämättömään käyttöön ja suoranaiseen kestokuormittavaan kulutushysteriaan. Suureellisuus on surutta syrjäyttänyt säästäväisyyden.</p><p>Täytyy tunnustaa, että oikeastaan sääliksi käy Kuusamon vihreiden pitkäaikaista vaikuttajaa Pekka Virtasta, sillä hän on sortunut siihen samaan kuin Soini Perussuomalaisissa haaliessaan kannatuksen kasvun nimissä joukkoihin aineksia sieltä ja täältä. Sekalainen seurakunta suistaa toiminnan vihreissä raiteiltaan.</p><p>Soinille oma asema &ndash; hillotolppa &ndash; oli lopulta puoluetta, aatetta ja kannattajiakin tärkeämpää. Perussuomalaisissa puolue kesti &ndash; syrjäytetty entinen puoluejohtaja ei. Nähtäväksi jää se, miten vastaavasti Kuusamon vihreissä käy? Ideologian ja elämäntapojen yhdistäminen ei aivan kaikilta paikallisvihreiltä onnistu. Askeettisuudella ja anarkialla ei ole muuta yhteistä kuin alkukirjain!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Vihreästä liikkeestä vain poliittiseksi vihreäksi puolueeksi sammaloituneen ja humalluttavan hovikelpoiseksi hioutuneen hyväosaisten hypetysfoorumin paikallisedustaja Pekka Virtanen kolumnoi taas Koillissanomissa totuttuun tyyliin maalaten kauhukuvia populismin yleiseurooppalaisesta voittokulusta.

Pahaksi onneksi Pekka sortuu tässä analyysissään perin populistiseksi. Ilmeisesti on niin, että Perussuomalaisten nousun myötä maahamme on muodostunut kaikenkattava kaksoisstandardijärjestelmä, mikä nyt on ulotettu koskemaan myös populismia. Kansanomaisuutta on nähtävästi kahdenlaista: pahaa ja paheksuttavaa Peruspopulismia ja hyvää sekä hyväksyttyä ja parempaa – vihreää vastakkainasettelua!

Sysimusta suvaitsemattomuusparadoksi

Kuusamoon on nyt syntynyt sysimustan kokoomuksen ja sen puisto-osaston vihreiden yhteissuvaitsemattomuusparadoksi. Vihanlietsomista vastustetaan vihaa lietsomalla. Jos tämä fraktio pääsisi valtaan, Peruskansanosaa taitaisivat karjavaunukuljetukset kutsua!

Juuri tällä uhkakuvien luomisella ja kauhuskenarioiden levittämisellä muuan paikallisvihreä pääbelsebuubi on lietsonut jo vuosikausien ajan kaikkinaisen kaivosvastustuksen ties monikokymmenvuotista sotaa ensiksi Kuusamossa ja nyt koko paikkakunnan imagotappioksi myös kunnanrajojen ulkopuolella.

Vuodatuksessaan Virtanen unohtaa kuitenkin ilmeisen tarkoitushakuisesti sen tosiasian, että vihreät ovat maassamme tuontitavaraa saksanmaalta ja peräti pahamaineisen Stasin suunnittelupöydiltä. Länsimainen teollisuustuotanto oli tarkoitus lyödä lamaannuksiin ekoterroristisin keinoin.

Niinpä tämän kansainvälisen vihreän valheen toimintatavat ovat olleet katuhuliganismin tasoisia. Siinä mielessä siis vihreän eduskuntaryhmänkään lainsäädäntösihteerin lentokonekäyttäytymisen kansalaistottelemattomuus ei tule valveutuneelle kansanosallemme minkäänlaisena yllätyksenä.

Vasemmistolaiset vihreässä valhekaavussa

Edelleen Virtanen kirkasotsaisesti teilaa Lapuan liikkeen ja taistolaiset, vaikka vihreiden alkukokoonpanossa mukana olivat sankoin joukoin maamme vanhat stalinistien rippeet ja joidenkin vihreiden kärki-ideologien äänenpainot ovat olleet perin äärioikeistolaisia.

Maailmanlopun maalailun maakareina vihreät ovatkin ylivertoja. Populistisempia kuin populistit konsanaan itse. Muun muassa vihreiden perustajakaartiin kuulunut Pentti Linkola tunnetaan lähinnä ekonatsistisista ajatuksistaan ja avoimesta kannatuksestaan fasismille ja diktatuurille. Elämän ensisijaisena uhkaajana Linkola pitää väestöräjähdystä, mitä taas vihreä nykypolitiikka on kaikin tavoin edesauttamassa.

Valtakunnan vihreiden entinen kansanedustaja Eero Paloheimo puolestaan erosi vuonna 2010 vihreistä vastalauseeksi sille, että vihreät olivat ajautuneet kannattamaan ylimitoitettua muuttoliikettä. Paloheimo näkee myös maapallon kulkevan väestönkasvun aikaansaaman ekokatastrofin kautta kohti maailmanloppua.

Juhlapuhevihreyttä

Tarkasteltaessa paikallisvihreää kuntapolitiikkaa, olen omakohtaisesti voinut havaita sen onttouden ja kuntalaisia katteettomasti kauttaaltaan syleilevän epäsymmetrisyyden koko vihreiden perusideologiaan nähden. On nimittäin niin, että vihreissä käsissä Kuusamon kaupungin kassa olisi hetkessä loppuunkaluttu.

Kiva kulutusjuhlinta, missä kaikkea kliffaa on kaiken kattavasti luvassa jokaiselle, johtaisi nimittäin väistämättä luonnonvarojen kestämättömään käyttöön ja suoranaiseen kestokuormittavaan kulutushysteriaan. Suureellisuus on surutta syrjäyttänyt säästäväisyyden.

Täytyy tunnustaa, että oikeastaan sääliksi käy Kuusamon vihreiden pitkäaikaista vaikuttajaa Pekka Virtasta, sillä hän on sortunut siihen samaan kuin Soini Perussuomalaisissa haaliessaan kannatuksen kasvun nimissä joukkoihin aineksia sieltä ja täältä. Sekalainen seurakunta suistaa toiminnan vihreissä raiteiltaan.

Soinille oma asema – hillotolppa – oli lopulta puoluetta, aatetta ja kannattajiakin tärkeämpää. Perussuomalaisissa puolue kesti – syrjäytetty entinen puoluejohtaja ei. Nähtäväksi jää se, miten vastaavasti Kuusamon vihreissä käy? Ideologian ja elämäntapojen yhdistäminen ei aivan kaikilta paikallisvihreiltä onnistu. Askeettisuudella ja anarkialla ei ole muuta yhteistä kuin alkukirjain!

]]>
0 http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259497-parempaa-populismia#comments Ekoterrorismi Kaksoisstandardit Stalinismi Vihervasemmisto Vihreä vastakkainasettelu Tue, 14 Aug 2018 19:48:16 +0000 Joukamo Kortesalmi http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259497-parempaa-populismia
Taisteluun #Metoo -stalinismia vastaan! http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan <p>Metoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.​</p><p>Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.</p><p>Siksi on aika käydä taisteluun tätä &quot;oikeamielisten&quot; kollektiivista tuholiikettä vastaan.</p><p>Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.</p><p>Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.</p><p>Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..</p><p>Jäljet pelottavat. - Siksi vastaiskun paikka.</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Metoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.​

Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.

Siksi on aika käydä taisteluun tätä "oikeamielisten" kollektiivista tuholiikettä vastaan.

Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.

Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.

Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..

Jäljet pelottavat. - Siksi vastaiskun paikka.

]]>
68 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan#comments Aku Louhimies Julkinen teloitus metoo Punavihreä kupla Stalinismi Sat, 24 Mar 2018 07:06:40 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan
Erdoğan ja Putin: aikamme Stalinit ovat nyt maailmanpolitiikan arkipäivää http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229604-erdogan-ja-putin-aikamme-stalinit-ovat-nyt-maailmanpolitiikan-arkipaivaa <p>Marraskuussa Yle näytti asiallisen ranskalaisen dokumentin Stalinista ja Trotskista.&nbsp; Siinä kuvattiin, miten Josif Stalin askel askeleelta keskitti itselleen vallan Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa ja miten hän leimasi muut vallankumousjohtajat kansanvihollisiksi. Stalinin pahin vastustaja oli Lev Trotski, jonka hän ajoi maanpakoon ja murhautti myöhemmin. Näin Trotski tapasi saman kohtalon kuin muutkin Stalinin vastustajat tai ne, jotka Stalin oletti vastustajikseen. Näihin kuuluivat lähes kaikki Neuvostoliittoon siirtyneet miespuoliset suomalaiset kommunistit, lukuun ottamatta Otto Ville Kuusista, joka toimi Stalinin ideologisena kirjurina ja Arvo Tuomista, aiempaa SKP:n johtajaa, joka loikkasi Suomeen sosiaalidemokraatiksi sillä hinnalla, että propagoi ilmeisen mieluusti stalinismia vastaan.</p> <p>Tämä tuli mieleen lukiessa uutista Turkin uuden perustuslain valmistelusta presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johdolla. Uusi perustuslaki poistaa pääministerin vakanssin ja antaa siihen liittyvät oikeudet presidentille. Kun Erdoğan on jo nyt käyttänyt muodollista asemaansa suurempaa valtaa, on syytä olettaa, että hänestä tulee uudistuksen myötä täysi diktaattori jos perustuslaki lopullisesti hyväksytään Turkin parlamentissa.</p> <p>Erdoğanin vastine Trotskille on Fethullah Gülen, uskonoppinut ja Erdoğanin entinen liittolainen. Kun Stalin oli käytännön mies ja Trotski ideologisesti oppineempi näkyy vastaava suhde Erdoğanin ja Gülenin kohdalla. Leimaamalla vastustajansa gülenisteiksi henkilöstä riippumatta raivaa Erdoğan vastustajansa tieltään kuten Stalin teki omien vastustajiensa suhteen. Odotettavissa on vaikeita aikoja turkkilaisille, joista sentään suuri osa on omaksunut länsieurooppalaiset arvot. - Erdoğan on georgialaista sukujuurta kuten Stalin mikä on varmaankin sattumaa, en tosin tunne gruusialaisten kauppamiesten sielunelämää.</p> <p>Vladimir Putin on Stalinin tavoin kotoisin vaatimattomista oloista eikä samaistu älykköihin vaan kunnioittaa voimaa. Venäjän demokraattinen järjestelmä toimii yhtä huonosti kuin NKP:n sisäinen demokratia toimi: se on kulissi johtajan vallalle. Putin on kovaotteisesti raivannut vastustajat tieltään ja hänellä on yhteys Tšetšenian johtaja Kadyroviin. Tšetšeenit mainitaan usein salamurhien ja katoamisten yhteydessä ja ennen kuin Donetsk joutui separatistien valtaan sen kaduille ilmestyi jostain tyhjästä tšetšeenejä, kuten tuttavani todisti. Putin osaa KGB-taustansa vuoksi manipuloinin ja painostuksen temput ja pyrkii selvästikin horjuttamaan EU:a ja NATOa sisältäpäin suosikkejaan tukemalla.</p> <p>Jos nyt Donald Trump astuu USA:n presidentin virkaan 20. päivä, miltä näyttää Michael Mooren päinvastaisesta ennustuksesta huolimatta, on syytä suureen huoleen sillä Trump tuntuu arvostavan Putinin ja Erdoğanin kaltaisia kovaotteisia miehiä ilmeisesti jonkinmoisen isäkompleksin vuoksi. Trump ei selvästikään arvosta demokratiaa eikä siihen liittyviä arvoja, kuten yleinen tasa-arvo ja objektiivinen vapaa tiedonvälitys.</p> <p>Onneksi USA:n kongressi on varsin hidasliikkeinen, erilaiset menettelytavat ja vähemmistösäädökset tekevät siitä lähes toimintakyvyttömän kun puolueiden välillä on tasapaino ja presidentistä tulee lähes toimintakyvytön jos hänellä on kongressi vastassaan. Pahimmat trumpistiset uhat kilpistynevät republikaanien maltilliseen siipeen. Tämä merkinnee, että USA on rampa seuraavat neljä vuotta.</p> <p>Yhtä kaikki, kun maailman mahtavimman maan johdossa on selvästi Kiinan kansainvälisen roolin kasvattamista janoava Xi Jinping, ei meillä demokraateilla ole hyvää tiedossa: kuka tässä nousisi demokratian ja tasa-arvon ritariksi?</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Marraskuussa Yle näytti asiallisen ranskalaisen dokumentin Stalinista ja Trotskista.  Siinä kuvattiin, miten Josif Stalin askel askeleelta keskitti itselleen vallan Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa ja miten hän leimasi muut vallankumousjohtajat kansanvihollisiksi. Stalinin pahin vastustaja oli Lev Trotski, jonka hän ajoi maanpakoon ja murhautti myöhemmin. Näin Trotski tapasi saman kohtalon kuin muutkin Stalinin vastustajat tai ne, jotka Stalin oletti vastustajikseen. Näihin kuuluivat lähes kaikki Neuvostoliittoon siirtyneet miespuoliset suomalaiset kommunistit, lukuun ottamatta Otto Ville Kuusista, joka toimi Stalinin ideologisena kirjurina ja Arvo Tuomista, aiempaa SKP:n johtajaa, joka loikkasi Suomeen sosiaalidemokraatiksi sillä hinnalla, että propagoi ilmeisen mieluusti stalinismia vastaan.

Tämä tuli mieleen lukiessa uutista Turkin uuden perustuslain valmistelusta presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johdolla. Uusi perustuslaki poistaa pääministerin vakanssin ja antaa siihen liittyvät oikeudet presidentille. Kun Erdoğan on jo nyt käyttänyt muodollista asemaansa suurempaa valtaa, on syytä olettaa, että hänestä tulee uudistuksen myötä täysi diktaattori jos perustuslaki lopullisesti hyväksytään Turkin parlamentissa.

Erdoğanin vastine Trotskille on Fethullah Gülen, uskonoppinut ja Erdoğanin entinen liittolainen. Kun Stalin oli käytännön mies ja Trotski ideologisesti oppineempi näkyy vastaava suhde Erdoğanin ja Gülenin kohdalla. Leimaamalla vastustajansa gülenisteiksi henkilöstä riippumatta raivaa Erdoğan vastustajansa tieltään kuten Stalin teki omien vastustajiensa suhteen. Odotettavissa on vaikeita aikoja turkkilaisille, joista sentään suuri osa on omaksunut länsieurooppalaiset arvot. - Erdoğan on georgialaista sukujuurta kuten Stalin mikä on varmaankin sattumaa, en tosin tunne gruusialaisten kauppamiesten sielunelämää.

Vladimir Putin on Stalinin tavoin kotoisin vaatimattomista oloista eikä samaistu älykköihin vaan kunnioittaa voimaa. Venäjän demokraattinen järjestelmä toimii yhtä huonosti kuin NKP:n sisäinen demokratia toimi: se on kulissi johtajan vallalle. Putin on kovaotteisesti raivannut vastustajat tieltään ja hänellä on yhteys Tšetšenian johtaja Kadyroviin. Tšetšeenit mainitaan usein salamurhien ja katoamisten yhteydessä ja ennen kuin Donetsk joutui separatistien valtaan sen kaduille ilmestyi jostain tyhjästä tšetšeenejä, kuten tuttavani todisti. Putin osaa KGB-taustansa vuoksi manipuloinin ja painostuksen temput ja pyrkii selvästikin horjuttamaan EU:a ja NATOa sisältäpäin suosikkejaan tukemalla.

Jos nyt Donald Trump astuu USA:n presidentin virkaan 20. päivä, miltä näyttää Michael Mooren päinvastaisesta ennustuksesta huolimatta, on syytä suureen huoleen sillä Trump tuntuu arvostavan Putinin ja Erdoğanin kaltaisia kovaotteisia miehiä ilmeisesti jonkinmoisen isäkompleksin vuoksi. Trump ei selvästikään arvosta demokratiaa eikä siihen liittyviä arvoja, kuten yleinen tasa-arvo ja objektiivinen vapaa tiedonvälitys.

Onneksi USA:n kongressi on varsin hidasliikkeinen, erilaiset menettelytavat ja vähemmistösäädökset tekevät siitä lähes toimintakyvyttömän kun puolueiden välillä on tasapaino ja presidentistä tulee lähes toimintakyvytön jos hänellä on kongressi vastassaan. Pahimmat trumpistiset uhat kilpistynevät republikaanien maltilliseen siipeen. Tämä merkinnee, että USA on rampa seuraavat neljä vuotta.

Yhtä kaikki, kun maailman mahtavimman maan johdossa on selvästi Kiinan kansainvälisen roolin kasvattamista janoava Xi Jinping, ei meillä demokraateilla ole hyvää tiedossa: kuka tässä nousisi demokratian ja tasa-arvon ritariksi?

 

 

]]>
4 http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229604-erdogan-ja-putin-aikamme-stalinit-ovat-nyt-maailmanpolitiikan-arkipaivaa#comments Stalinismi Trotski Turkin perustuslaki Venäjä Mon, 16 Jan 2017 18:30:24 +0000 Olli Saarinen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229604-erdogan-ja-putin-aikamme-stalinit-ovat-nyt-maailmanpolitiikan-arkipaivaa
Kauhuhistoria ei anna unohtaa itseään... http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227552-kauhuhistoria-ei-anna-unohtaa-itseaan <p>&nbsp;</p><p><img alt="Stepan Karagodin" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/583fe24ec534a5b28e40f258/1480581760364/Goelag+Tomsk+Karagodin+terreur+Stal8in+NKVD?format=750w" /></p><p><strong>Stepan Karagodin&nbsp;</strong>(Карагодин Степан Иванович, 1881-1938).</p><p>Tomskissa, aikaisin aamulla 1. joulukuuta 1937, 56-vuotias Stepan Karagodin haetaan kotoa Stalinin salaisen poliisin, NKVD:n, taholta. Häntä syytetään &quot;suhteista Japanin sotilastiedostelun kanssa&quot; ja hänet ammutaan 21. tammikuuta 1938 - taas yksi täysin mielipuolisen Stalin-terrorin miljooneista, syyttömistä uhreista.</p><p>Vuonna 2012 hänen lapsenlapsenlapsensa <strong>Denis Karagodin</strong> päätti ryhtyä tutkimaan keitä siihen olivat varsinaisia syyllisiä. &quot;Suuret nimet&quot; ovat kaikkien tiedossa (Stalin, Ježov, Jagoda, Berija jne), mutta ketkä olivat pyövelit paikan päällä? Kuka antoi <em>Tomskissa</em> käskyt ja kuka panoi liipaisinta?</p><p><img alt="Denis karagodin" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/583fe2fc03596e76c7880785/1480581896682/?format=500w" /></p><p><strong>Denis Karagodin </strong>suoritti valtavan tutkimustyön...</p><p><img alt="Jekaterina Noskova, NKVD-beul te Tomsk" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/583fe5c38419c28daa8305f4/1480582699428/?format=300w" /></p><p><strong>Jekaterina Noskova</strong>, NKVD-pyöveli, Tomsk</p><p>Denis (joka muuten juuri valmistui Tomskin yliopiston filosofian laitokselta) joutui alussa kärsimään ikävistä nimittelyistä (&quot;naiivi, jolla on jalat irti maasta&quot;), mutta pääsee siitä huolimatta lähes mahdottomaan tavoitteeseensa. Sitkeän tutkimustyönsä tuloksena ja jonkin verran onnen avulla hän saa neljän vuoden aikana hirvittävän kokonaiskuvan kaikille näkyviin. Stepan-isoisä ammuttiin 21. tammikuuta 1938, yhdessä 35 muun kohtalotoverin kanssa. Pyöveleinä toimivat Nikolai Ivanovitsh Zyrjanov (synt. vuonna 1912), Sergei Timofejevitsh Denisov (synt.vuonna 1892) sekä Jekaterina Mihailovna Noskova (synt. vuonna 1903). NKVD:n paikallisten työntekijöiden nimet, aina kuulostelijoista ja kuorma-autokuskeista naispuolisiin, tuomioiden kirjoittaviin konekirjoittajiin asti - Denis sai kaikkien nimet selville. Hän on ilmeisesti ainoa entisen Neuvostoliiton asukas, joka pystyi kartoittamaan näin yksityiskohtaisesti oman, terrorin murskaaman sukulaisensa kohtalo. Eikä Denisin käsittely lopu tähän; hän valmistelee parhaillaan oikeudenkäynnin, jossa pyrkii saamaan jälkijättöisesti kaikille osallistuneille henkilöille tuomion. Ehkä tämäkin tuntuu naiiviltä, mutta kenellä oli aiemmin kaikkien syyllisten nimet paperilla?</p><p>Denis Karagodin kuuluu siihen ryhmään Venäjän kansalaisista, jotka eivät enää suostu unohtamaan neuvostohistorian verisiä vuosia, jolloin valtio kääntyi omia kansalaisia vastaan. Olihan niitä jaksoja, jolloin nämä mustat vuodet tulivat päivänvaloon (Stalinin kuoleman jälkeen ja myös glasnostin aikana), mutta jo hyvin pian historiankirjoituksesta tuli taas <em>valtion historiankirjoitusta</em>..</p><p><a href="http://blog.stepanivanovichkaragodin.org/?p=10931">Omassa blogissaan</a> Denis tiivistää asian varsin hyvin muutamalla, kuivalla lauseella: &quot;<em>Yksi ihminen tappaa toisen ja sanoo jälkikäteen: tiedettäkö, olen hänet tappanut, mutta tässä on teille todistus siitä, että olen hänet rehabilitoinut - nyt kaiken pitäisi olla kunnossa</em>&quot;.</p><p>Siihen hän vastaa yksiselitteisesti &quot;<em>Ei, asia ei ole ollenkaan kunnossa; ikinä ei ole syntynyt yhteiskunnallista itsetutkiskelua - saatikka katumusta tai sovintoa</em>&quot;.</p><p><img alt="De gevangenis in Tomsk waar Stepan Karagodin opgesloten zat" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/583fe6ef3e00bebc1c9fdfc3/1480582902702/?format=750w" /></p><p>Tomskin vankila, jossa<strong> Stepan Karagodin</strong> joutui istumaan ennen teloitustaan</p><p>Denisin menestyksellinen tutkimusmatka isoisänsä pyöveleiden henkilötietoihin on herättänyt internetissä laajan keskustelun: &quot;<em>Maamme virallisen historiankirjoituksen ohella on olemassa myös toinen historia - piilotettu, karkeapintainen ja ilman seuraamuksia</em>&quot;. Näin kirjoittaa journalisti <a href="http://graniru.org/opinion/milshtein/m.256899.html">Ilja Milshtein</a> (Илья Мильштейн). &quot;<em>Se on tuo ikuinen kansalaissota, jota valtio harjoittaa kansaa vastaan ja jossa pyövelit ovat aina voittajia. Tai vielä pahemmin. Valtioon sidoksissa olevat pyövelit ja uhrit muodostavat näennäisesti yhtenäisen kokonaisuuden, yhtenäisen kansan</em>&quot;. &nbsp;Siitä väkisin syntyy ajatus kahdesta Venäjästä, jotka joutuvat tuijottamaan toisensa silmiin: vartioiden maa ja vankien maa. Mutta siitä syntyy myös toivo, että maa edes joskus muuttuu; vaikka samanaikaisesti herää myös epäilys onko sovinto ylipäänsä mahdollista, kaikkien näiden rikosten ja kärsimysten jälkeen? Voisivatko edes lastenlapset löytää sovinnon?</p><p>------------------</p><p>Denisin tutkimus, jonka kirjallinen teksti antaa lukea itseään detektiivin tapaan, osoittaa, että näin voi todella tapahtua. Sen jälkeen kun hän oli julkaissut isoisänsä pyöveleiden nimet, hän sai kirjeen yhden pyövelin lapsenlapselta, Julialta...</p><p><img alt="Niloaj Zyrjanov met zijn zoontje" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/5849156815d5db8cc432bfb4/1481184649658/Karagodin+Tomsk+beulen+NKVD+Stalin+terreur?format=750w" /></p><p>Pyöveli <strong>Nikolai Zyrjanov </strong>opettaa poikaansa ampumaan....(kuva Julian suvun kotialbumista)</p><p>Julia kirjoittaa Denisille näin:</p><p>&quot;<em>Jo useana yönä en ole enää saanut unta; se on yksinkertaisesti mahdotonta. Olen kaiken lukenut ja tutkinut ne dokumentit, jotka ovat esillä Teidän nettisivullanne. Olen hirveän paljon ajatellut (...). Oma järkeni sanoo, etten ole syyllinen siihen mitä on tapahtunut, mutta en pysty pukemaan sanoiksi miltä minusta tuntuu..</em>.&quot;</p><p><em>Äidin puolelta isöäidin isä ilmiannettiin ja hänet haettiin aivan samaan aikaan kuin isoisänne. Hänkään ei ikinä palannut kotiin. Hänen kotiinsa jäivät neljä pientä tyttölasta, joista isoaitini oli nuorin. Ja nyt paljastuu, että samassa suvussamme on ollut yhtä aikaa uhreja ja pyöveleitä.....On hirveä katkeraa kun sitä alkaa tajuamaan; hyvin kivuliasta...Silti en pysty koskaan ottamaan etäisyyttä omasta suvustani, vaikka olisi minkälaista tahansa...</em></p><p><em>On enää mahdotonta korjata sitä tuskaa, jonka nämä ihmiset ovat aiheuttaneet. Seuraavien sukupolvien tehtävä on yksinkertainen: tästä ei saa vaieta; kaikki asiat ja tapahtumat on mainittava nimellä. Minun kirjeeni tarkoituksena on kertoa Teille, että nyt tiedän tästä meidän suvumme häpeällisestä historiansivusta ja että annan Teille minun täydellisen tukeni.</em></p><p><em>Meidän yhteiskunnassamme ei ikinä tapahdu muutoksia ellei koko totuus nousee veden pintaan. Nuo Stalinin uudet patsaat eivät ilmestyneet noin vaan. <a href="https://yandex.ru/images/search?parent-reqid=1481205616237463-13135610653125144344127651-sas1-2621&amp;text=%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D1%8B%D0%B9%20%D0%BF%D0%B0%D0%BC%D1%8F%D1%82%D0%BD%D0%B8%D0%BA%20%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D0%BD%D0%B0">Stalinin uudet patsaat</a>...sen ymmärtämiseen ei yksinkertaisesti riitä järkeä....(...).</em></p><p><em>Mielelläni kirjoittaisin ja kertoisin Teille vielä lisää, mutta kaikkein tärkeimmän olen jo sanonut - häpeän suunnattomasti; jopa niin paljon, että saan siitä fyysistä kipua. Ja tuntuu katkeralta, etten voi tehdä mitään muuta kuin kertoa Teille, että olen tuon Nikolai Zyrjanovin sukulainen ja että ajattelen Teidän isoisäänne kirkossa. Kiitoksia Teille siitä valtavasta työstä, jonka olette tehneet totuuden puolesta, niin raskas kuin onkin. On olemassa toivoa, että yhteiskuntamme tulee vihdoin järkiinsä teidän tapaisten ihmisten ansiosta. Vielä kerran kiitos ja antakaa minulle anteeksi!&quot;</em></p><p>Julian sähköpostin liitteinä tulivat muutamia valokuvia Nikolai Zyrjanovista &quot;<em>Koska niiden löytämiseen kuluisi Teiltä liian paljon aikaa</em>&quot;:</p><p><img alt="NKVD-beul Nikolaj Zyrjanov" src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/584916b5725e25d0ba59fc7e/1481184953934/?format=500w" /></p><p>NKVD-pyöveli <strong>Nikolai Zyrjanov</strong> (hänen Julia-lapsenlapsensa Denisille antamat kuvat)</p><p><img src="https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b04b7d114ab201/t/584916e21b631b6030050b40/1481185009984/?format=500w" /></p><p>Denis Karagodin kirjoittaa omassa vastauksessaan Julialle muun muassa näin:&nbsp;</p><p>&quot;<em>Olen todella kiitollinen Teille ja huomaan, että olette loistava ihminen (...). Ja olen ylpeä siitä, että voin tämän teille sanoa suoraan ilman minkälaisia taka-ajatuksia. Ette löydä minusta vihollista saatikka kiusaajaa; olen vain ihminen, joka vihdoin ja viimein haluaa panna lopullinen piste Venäjän loputtomaan verilöylyyn. Meidän pitää siihen saada loppu. Luulen, että se on mahdollista. Ojennan sovinnon käteni (...). Olette tehneet kirjeenne avulla tärkeimmän - olette ollut rehellinen (...). Sielurauhaa Teille ja ennen kaikkea puhdasta omatuntoa. En minä, eikä kukaan minun sukulaisistani, tule ikinä syyttämään Teitä mistään (...).</em></p><p><em>Kiitän Teitä sydämeni pohjasta ja olen iloinen siitä, että elämääni on ilmestynyt uusi, kaunis ihminen - Te.</em></p><p><em>Kiitos Teille!&quot;&nbsp;</em></p><p><em>(</em>vaikuttava kirjeenvaihto löytyy <a href="http://blog.stepanivanovichkaragodin.org/?p=11119">TÄÄLTÄ</a><em>)</em></p><p>-----------------</p><p>(Bloggaajan tekemä käännös hollannin kielestä, kääntäjä Egbert Hartmanin luvalla)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Stepan Karagodin

Stepan Karagodin (Карагодин Степан Иванович, 1881-1938).

Tomskissa, aikaisin aamulla 1. joulukuuta 1937, 56-vuotias Stepan Karagodin haetaan kotoa Stalinin salaisen poliisin, NKVD:n, taholta. Häntä syytetään "suhteista Japanin sotilastiedostelun kanssa" ja hänet ammutaan 21. tammikuuta 1938 - taas yksi täysin mielipuolisen Stalin-terrorin miljooneista, syyttömistä uhreista.

Vuonna 2012 hänen lapsenlapsenlapsensa Denis Karagodin päätti ryhtyä tutkimaan keitä siihen olivat varsinaisia syyllisiä. "Suuret nimet" ovat kaikkien tiedossa (Stalin, Ježov, Jagoda, Berija jne), mutta ketkä olivat pyövelit paikan päällä? Kuka antoi Tomskissa käskyt ja kuka panoi liipaisinta?

Denis karagodin

Denis Karagodin suoritti valtavan tutkimustyön...

Jekaterina Noskova, NKVD-beul te Tomsk

Jekaterina Noskova, NKVD-pyöveli, Tomsk

Denis (joka muuten juuri valmistui Tomskin yliopiston filosofian laitokselta) joutui alussa kärsimään ikävistä nimittelyistä ("naiivi, jolla on jalat irti maasta"), mutta pääsee siitä huolimatta lähes mahdottomaan tavoitteeseensa. Sitkeän tutkimustyönsä tuloksena ja jonkin verran onnen avulla hän saa neljän vuoden aikana hirvittävän kokonaiskuvan kaikille näkyviin. Stepan-isoisä ammuttiin 21. tammikuuta 1938, yhdessä 35 muun kohtalotoverin kanssa. Pyöveleinä toimivat Nikolai Ivanovitsh Zyrjanov (synt. vuonna 1912), Sergei Timofejevitsh Denisov (synt.vuonna 1892) sekä Jekaterina Mihailovna Noskova (synt. vuonna 1903). NKVD:n paikallisten työntekijöiden nimet, aina kuulostelijoista ja kuorma-autokuskeista naispuolisiin, tuomioiden kirjoittaviin konekirjoittajiin asti - Denis sai kaikkien nimet selville. Hän on ilmeisesti ainoa entisen Neuvostoliiton asukas, joka pystyi kartoittamaan näin yksityiskohtaisesti oman, terrorin murskaaman sukulaisensa kohtalo. Eikä Denisin käsittely lopu tähän; hän valmistelee parhaillaan oikeudenkäynnin, jossa pyrkii saamaan jälkijättöisesti kaikille osallistuneille henkilöille tuomion. Ehkä tämäkin tuntuu naiiviltä, mutta kenellä oli aiemmin kaikkien syyllisten nimet paperilla?

Denis Karagodin kuuluu siihen ryhmään Venäjän kansalaisista, jotka eivät enää suostu unohtamaan neuvostohistorian verisiä vuosia, jolloin valtio kääntyi omia kansalaisia vastaan. Olihan niitä jaksoja, jolloin nämä mustat vuodet tulivat päivänvaloon (Stalinin kuoleman jälkeen ja myös glasnostin aikana), mutta jo hyvin pian historiankirjoituksesta tuli taas valtion historiankirjoitusta..

Omassa blogissaan Denis tiivistää asian varsin hyvin muutamalla, kuivalla lauseella: "Yksi ihminen tappaa toisen ja sanoo jälkikäteen: tiedettäkö, olen hänet tappanut, mutta tässä on teille todistus siitä, että olen hänet rehabilitoinut - nyt kaiken pitäisi olla kunnossa".

Siihen hän vastaa yksiselitteisesti "Ei, asia ei ole ollenkaan kunnossa; ikinä ei ole syntynyt yhteiskunnallista itsetutkiskelua - saatikka katumusta tai sovintoa".

De gevangenis in Tomsk waar Stepan Karagodin opgesloten zat

Tomskin vankila, jossa Stepan Karagodin joutui istumaan ennen teloitustaan

Denisin menestyksellinen tutkimusmatka isoisänsä pyöveleiden henkilötietoihin on herättänyt internetissä laajan keskustelun: "Maamme virallisen historiankirjoituksen ohella on olemassa myös toinen historia - piilotettu, karkeapintainen ja ilman seuraamuksia". Näin kirjoittaa journalisti Ilja Milshtein (Илья Мильштейн). "Se on tuo ikuinen kansalaissota, jota valtio harjoittaa kansaa vastaan ja jossa pyövelit ovat aina voittajia. Tai vielä pahemmin. Valtioon sidoksissa olevat pyövelit ja uhrit muodostavat näennäisesti yhtenäisen kokonaisuuden, yhtenäisen kansan".  Siitä väkisin syntyy ajatus kahdesta Venäjästä, jotka joutuvat tuijottamaan toisensa silmiin: vartioiden maa ja vankien maa. Mutta siitä syntyy myös toivo, että maa edes joskus muuttuu; vaikka samanaikaisesti herää myös epäilys onko sovinto ylipäänsä mahdollista, kaikkien näiden rikosten ja kärsimysten jälkeen? Voisivatko edes lastenlapset löytää sovinnon?

------------------

Denisin tutkimus, jonka kirjallinen teksti antaa lukea itseään detektiivin tapaan, osoittaa, että näin voi todella tapahtua. Sen jälkeen kun hän oli julkaissut isoisänsä pyöveleiden nimet, hän sai kirjeen yhden pyövelin lapsenlapselta, Julialta...

Niloaj Zyrjanov met zijn zoontje

Pyöveli Nikolai Zyrjanov opettaa poikaansa ampumaan....(kuva Julian suvun kotialbumista)

Julia kirjoittaa Denisille näin:

"Jo useana yönä en ole enää saanut unta; se on yksinkertaisesti mahdotonta. Olen kaiken lukenut ja tutkinut ne dokumentit, jotka ovat esillä Teidän nettisivullanne. Olen hirveän paljon ajatellut (...). Oma järkeni sanoo, etten ole syyllinen siihen mitä on tapahtunut, mutta en pysty pukemaan sanoiksi miltä minusta tuntuu..."

Äidin puolelta isöäidin isä ilmiannettiin ja hänet haettiin aivan samaan aikaan kuin isoisänne. Hänkään ei ikinä palannut kotiin. Hänen kotiinsa jäivät neljä pientä tyttölasta, joista isoaitini oli nuorin. Ja nyt paljastuu, että samassa suvussamme on ollut yhtä aikaa uhreja ja pyöveleitä.....On hirveä katkeraa kun sitä alkaa tajuamaan; hyvin kivuliasta...Silti en pysty koskaan ottamaan etäisyyttä omasta suvustani, vaikka olisi minkälaista tahansa...

On enää mahdotonta korjata sitä tuskaa, jonka nämä ihmiset ovat aiheuttaneet. Seuraavien sukupolvien tehtävä on yksinkertainen: tästä ei saa vaieta; kaikki asiat ja tapahtumat on mainittava nimellä. Minun kirjeeni tarkoituksena on kertoa Teille, että nyt tiedän tästä meidän suvumme häpeällisestä historiansivusta ja että annan Teille minun täydellisen tukeni.

Meidän yhteiskunnassamme ei ikinä tapahdu muutoksia ellei koko totuus nousee veden pintaan. Nuo Stalinin uudet patsaat eivät ilmestyneet noin vaan. Stalinin uudet patsaat...sen ymmärtämiseen ei yksinkertaisesti riitä järkeä....(...).

Mielelläni kirjoittaisin ja kertoisin Teille vielä lisää, mutta kaikkein tärkeimmän olen jo sanonut - häpeän suunnattomasti; jopa niin paljon, että saan siitä fyysistä kipua. Ja tuntuu katkeralta, etten voi tehdä mitään muuta kuin kertoa Teille, että olen tuon Nikolai Zyrjanovin sukulainen ja että ajattelen Teidän isoisäänne kirkossa. Kiitoksia Teille siitä valtavasta työstä, jonka olette tehneet totuuden puolesta, niin raskas kuin onkin. On olemassa toivoa, että yhteiskuntamme tulee vihdoin järkiinsä teidän tapaisten ihmisten ansiosta. Vielä kerran kiitos ja antakaa minulle anteeksi!"

Julian sähköpostin liitteinä tulivat muutamia valokuvia Nikolai Zyrjanovista "Koska niiden löytämiseen kuluisi Teiltä liian paljon aikaa":

NKVD-beul Nikolaj Zyrjanov

NKVD-pyöveli Nikolai Zyrjanov (hänen Julia-lapsenlapsensa Denisille antamat kuvat)

Denis Karagodin kirjoittaa omassa vastauksessaan Julialle muun muassa näin: 

"Olen todella kiitollinen Teille ja huomaan, että olette loistava ihminen (...). Ja olen ylpeä siitä, että voin tämän teille sanoa suoraan ilman minkälaisia taka-ajatuksia. Ette löydä minusta vihollista saatikka kiusaajaa; olen vain ihminen, joka vihdoin ja viimein haluaa panna lopullinen piste Venäjän loputtomaan verilöylyyn. Meidän pitää siihen saada loppu. Luulen, että se on mahdollista. Ojennan sovinnon käteni (...). Olette tehneet kirjeenne avulla tärkeimmän - olette ollut rehellinen (...). Sielurauhaa Teille ja ennen kaikkea puhdasta omatuntoa. En minä, eikä kukaan minun sukulaisistani, tule ikinä syyttämään Teitä mistään (...).

Kiitän Teitä sydämeni pohjasta ja olen iloinen siitä, että elämääni on ilmestynyt uusi, kaunis ihminen - Te.

Kiitos Teille!" 

(vaikuttava kirjeenvaihto löytyy TÄÄLTÄ)

-----------------

(Bloggaajan tekemä käännös hollannin kielestä, kääntäjä Egbert Hartmanin luvalla)

]]>
20 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227552-kauhuhistoria-ei-anna-unohtaa-itseaan#comments Josef Stalin Neuvostoliitto Stalinin hirmuteot Stalinismi Valheet Thu, 08 Dec 2016 14:15:00 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227552-kauhuhistoria-ei-anna-unohtaa-itseaan
Monikultturismi on tämän päivän stalinismi http://tiinawiik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216904-monikultturismi-on-taman-paivan-stalinismi <p>Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.</p><p>Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.</p><p>Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.</p><p><strong>1. Sokean uskon vaatiminen</strong></p><p>Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.</p><p><strong>2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset</strong></p><p>Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit, &nbsp;natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit.&nbsp;</p><p>Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.</p><p>Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.</p><p><strong>3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin</strong></p><p>Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.</p><p>Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.</p><p><strong>4. Se, mikä on&nbsp;mukavaa vastaan se, mikä on totta</strong></p><p>Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista.&nbsp;Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua. </p><p>Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.</p><p>Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.</p><p>Vaikka 91% irakilaisista sanoo<a href="http://www.pewforum.org/files/2013/04/worlds-muslims-religion-politics-society-full-report.pdf"> Pew Researchin tutkimuksessa </a>kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.</p><p><strong>5. Kollektivismi</strong></p><p>Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista &quot;suuremman hyvän&quot; edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla.&nbsp;</p><p>Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.</p><p>Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.</p><p>Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.</p><p><strong><em>Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.</em></strong></p><p><em>Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.</em></p><p><em>Kaikki kuplat puhkeavat joskus. </em></p><p><em>Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.</em></p><p><em>Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.

]]>
284 http://tiinawiik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216904-monikultturismi-on-taman-paivan-stalinismi#comments Integraatio Maahanmuutto Monikultturisuus Sosialismi Stalinismi Sat, 14 May 2016 19:48:02 +0000 Tiina Wiik http://tiinawiik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216904-monikultturismi-on-taman-paivan-stalinismi